...ja yhä odotellaan. Paranemisia, tuloksia. Ja  käydään töissä, soitetaan eläinlääkärille, syötetään enemmän ja vähemmän väkisin lääkkeitä enemmän ja vähemmän vastahakoisille kissoille. Leolle vaihdettiin uudet lääkkeet, kahdet(!), jotta kirurginen puhdistus voitaisiin välttää. Kapsu ei vieläkään syö hyvin, hautautuu mytyksi päiväpeitteen alle.  Juo sentään vettä ja kermaa. Leo kuitenkin leikkii ja painii - se on lähinnä hämmästynyt, kun lähestyn sitä lääkkeet kourassa. Kape sen sijaan matelee lattiaa pitkin ja yrittää olle näkymätön. Parka. Ja kuitenkin haluan sille hyvää.

Jaakko ei ole enää se pieni rääpäle, jota Leo pystyi raahaamaan niskasta lattiaa pitkin. Leo voi vielä hämmästyä! Ei Jaakko vielä huopapalasta uskalla Leolta ottaa, mutta kyylää silti: jos se ei huomaisikaan, jos se katsoisi pois...

Ja sitten taas nukutaan yhdessä. Me katsotaan Kerää ja Jaakon Silmiä ja ihmetellään.