Henna oli onnistunut siirtämään Vimeon kuvaa blogiinsa ja kuvannut ocien painimisen. Pitihän minunkin yrittää. Koko viikon jahtasin täpläveikkoja kameran kanssa, että milloinkas sitä meilläkin taas leikitään, mutta ei! Meillä vaan nukutaan uunin edessä.

Ja sitten kun leikitään, en ole valmis. Kissat ovat nopeita, ihminen hidas, ja ihminen kameran kanssa vielä hitaampi. Minä ainakin.
 
Sitten töihinlähtöangstissa komeroa siivotessani löysin tyttären tekemän vanhan nukensängyn, josta yllättäen tulikin kinaa - vähän. Vähän tönitään ja kammataan.
Valoa oli vähän, pahoittelen.
 
 Kuva on linkki - en osannutkaan liittää Vimeota suoraan blogiin!
 
Komerosta löytyi myös vanha huovutettu kettu (olisiko ollut Novitan ohjeen mukaan?), jonka Jaakko Vaakko Vesirotta tietenkin bongasi ja lähti viipottamaan se suussaan. Ihan tyypillistä Jaakkoa. Milloin lapanen, milloin sukka, milloin mikin...
 
 
Vielä pitää esitellä postin tuomat silmukkamerkit! Enää ei minunkaan tarvitse viritellä epämääräisiä lankoja neuleisiin, voin jopa valita mielentilaan ja neulomukseen sopivat merkit. Kiitokset - nämä tulivat tarpeeseen. Tositarpeeseen.
 
Ja jos ei neulotuta yhtään, nämä voi hyvin ripustaa korviin tai kaulaan!

Lady vauhdissa. Yksi merkki jo käytössä. Lanka loppuu taatusti, eli viisi vyyhteä ei riittänytkään.