Ensin ajattelin, että ei. Ei, ei nyt. Ei voi.


Sitten katselimme korissa yksin nukkuvia täpliksiä, talo oli hiljentynyt, katse etsi koko ajan Harua. Mies alkoi puhua, että kyllähän tähän yksi sopisi. Simskuikävä.

Sailan, Harun kasvattajan, kanssa kirjoiteltiin, ja sivulauseessa Saila kertoi, että hänen pitäisi varmaan etsiä koti Harun siskonpojalle Karkille, vaikka hän oli siihen kovasti kiintynyt. Ei hän odottanut, että me sen uskaltaisimme ottaa eikä sitä edes tarjonnut. Näytin kuvaa miehelle, ja vaikka Karkki näytti kovasti hänen entiseltä kissaltaan Momolta (tai ehkäpä juuri siksi), rupesimme tosissamme miettimään, voisiko Karkki tulla meille.

Yrttitarhan Lokakuu s. 7.10.2011, ruskeanaamio siamilainen
Karkki


En olisi pentua ottanut nyt.  Jotenkin se, että Harun siskon Namin pentu oli jäänyt kotia vaille, tuntui kummalliselta. Palanen Harua, Sailan kasvatti, luonteeltaan  niin simsku. Syntynyt nimipäivänäni. Karkin oli tarkoitus jäädä Sailalle, mutta sillä todettiin piilokives ja se oli jo kastroitu.

Harun enotettava. Kun tausta oli tiedossa ja hyväksi havaittu, meillä tyhjä paikka, niin haimme Karkin kotiin ennen vappua. Miten olisin voinut muuta, kun siskonpoika tarvitsi kodin?



Karkki sai ensin tulla tyhjään taloon ja jättää hajunsa. Vasta seuraavana päivänä haimme täplikset mummolasta, ja alkuhan oli tällaista:


Ensin Karkki oli toisessa huoneessa, mutta päästimme sen viiden minuutin kuluttua, koska Jaakko nosti sellaisen itkun, kun se kuuli simskuäänen. Sillä oli selvästi ikävä ja hätä. Luulikohan se sitä Haruksi?

Muristiin, sähistiin, mutta kukaan ei hyökännyt. Ensimmäinen ilta meni tällaisessa muodostelmassa. Ei kovin hälyttävää, siis.



Leo lähinnä vain makasi ja katsoi syrjäsilmällä (oli varmaan ihan ähkyssä mummolan herkuista), Jaketsu haisteli tavaroita ja yritti päästä hajuetäisyydelle. Karkki oli tosi reipas!

Eipä siitä kauan mennyt, kun tilanne uunin edessä oli tuttu.



Leon kanssa on syöty samalta lautaselta, mutta se ei oikein lämpene vauvan hoitamiseen. Jaakko sen sijaan on piristynyt ja selkeästi nauttii uudesta juoksukumppanista. Kyllähän Leokin niihin geimeihin lopulta lähtee mukaan - aikamoiset ilta-ajot meillä!

Karkki tutki lelukorin tarkkaan ja valitsi omaksi lelukseen Rampa-ankan (jalat syöty). Se nappaa sen suuhunsa, murisee ja patsastelee ympäriinsä sorsan kanssa. Pojalla on aika iso ego! Muuta katsovat sitä vähän kummissaan, kieroon..;)



Jaakko leikittää Karkkia.



Ei se ole Haru, ei. Se on Karkki, upea Karrrkki, Kalle. Karkki on sutjakka, piiiiiitkähäntäinen, lihaksikas, leikkisä ja lähes yliaktiivinen nuorukainen. Se selvästi rakastaa olkapäitä ja kehrää oudolla tavalla posket tuhisten. Yöt se on jo nukkunut täplisten vieressä jaloissa tai sitten meidän välissämme.  Yllättävän helppoa on ollut tutustuminen ja ääniin, tapoihin tottuminen puolin ja toisin.

Eilen katsottiin yhdessä peliä.



Sulla on vielä jonkin verran opittavaa telkkareista ja kasveista, Karkki!