Kävimme eilen hiihtolomamatkalla ja autossahan oli mukava virkata, kun ei tarvinnut menomatkalla itse ajaa. Otin mukaan Novitan Four Seasons -loppukerän ja aloitin: pipo tuli. Ei ehkä ihan talvipipo, lanka on aika ohutta. Ehkä  sellainen syksyinen karpalosuopipo! Tai kevätpipo. Tein koristeeksi kukan ja vaihtoehtoisesti pari spiraalia, sellaisia, joita 70-luvulla tehtiin pyyhkeiden päihin. Tytön mielestä pilasin koko pipon tekemällä siitä mummopipon. No, ei niitä vielä ole kiinnitetty.

Tiimarista kävin ostamassa metallilankaa ja helmiä. Niistä voisi värkätä vielä jotain hiihtoloman kunniaksi - sisko oli tehnyt ikkunaan hienon sydämen, ajattelin jotain samansuuntaista.  Kissat vain yleensä riemastuvat, kun helmet otetaan esille.

Leo voi jo paremmin ja leikkii jo Jaakon kanssa. Yöllä se kömpii yhä peiton alle. Patti hännässä ei ole ainakaan vielä pienentynyt, mutta ei onneksi näytä tulehtuneeltakaan, vaikka kauluri- ja sidekokeilut ovatkin epäonnistuneet surkeasti. Kokeilimme pari kertaa kauluria, mutta Leo näytti aika selkeästi, mitä mieltä se siitä oli. Ehkä en uskalla laittaa sitä niin tiukalle, että se ei varmasti irtoaisi. Ja jos rupean tosissani paketoimaan häntää, saan unohtaa muut hoitotoimenpiteet. Olemme siis yhteisymmärryksessä sopineet, että häntää ei siis nuolla ja minä saan putsata sitä säännöllisesti. Toistaiseksi olemme pysyneet jotenkuten sopimuksessa.

Aamulla tuli taas telkkarista lastenohjelmien lopussa Ruohonjuuritasolla. Se on se ohjelma, joka kestää pari minuuttia ja jossa pääosassa ovat kärpäset, hämähäkit ja muut öttiäiset. Se on itse asiassa aika hauska, ihan kuvaan perustuva. Leo on pienestä pitäen rakastanut sen kärpäsen ääntä ja istuukin yleensä telkkarin edessä, kun on kuulolla. Tänään vuorossa on mittarimato ja tuo outo toukka... Kuva on vähän epätarkka, mutta hauska! Pienempänä Leolla oli ikävä tapa nuolla kuvaruutua ja yrittää ottaa hahmoja ja logoja kiinni.