Nyyh, nyyh ja nyyh! Koko talvena ei ole jäniksiä näkynyt, vaikka kyllähän niitä tuolla jättömaalla ja niityllä syksyllä oli - ja pihassakin. Pari päivää sitten ihastelin pieniä ja suuriä jälkiä ja kaivettua kuoppaa lintulaudan alla. ""Pupuja!"

Tuokaa mulle haulikko. Eilen oli kunnon hanget ja aamulla yksi, kaksi, kolme, neljä omenapuuta ja yksi kirsikkapuu (kaikki hedelmäpuut  paitsi yhtä onnekasta) kuorittu. Oli suojattu, oli, mutta vain tollaset 30 cm:iä putkea jäi hangen yläpuolelle. Tämä typerä kasvattaja ei muistanut kevään ihania kantohankia, vaikka on lähes ikänsä täällä asunut.  Tosin kinostuvan lumen määrä vähän yllätti.

Eilen laitoin vihaisena verkkoaitaa, jotta enempää tuhoa ei enää tapahtuisi. Sitten pitää toivoa, että jotain on vielä tehtävissä. Onko kaluttu ympäriinsä? Niin se sillaus ja miten se tehdään? Jotenkin ymmärrän Helsingin kaniongelman. Olisikohan jalkajousi parempi?

Ja oma vika kuitenkin. Jänikset ovat hyppineet tällä entisellä pellolla kymmeniä vuosia, ehkä ne yrittävät ajaa uudisasukkaat tiehensä. "Jänikset maailmankartalle!"

Ensi kesänä uudet taimet.

Ja iltapäivällä mennään mekin nauttimaan kantohangista ja auringosta.