Eläinkaupassa (!) ollessani pirahti puhelin ja eläinlääkärihän se siellä: Leon tulokset olivat tulleet nopsasti ja huoh! - solunäyte oli puhdas. Onneksi! Ihan vielä ell ei päästänyt piinasta vaan halusi maanantaiksi selkeää paranemista tai sitten veitsen kanssa putsaus edessä. Hännässä oli tulehduspesäke, joka ehkä on saanut alkunsa joko Kapen tai Jaakon hampaasta, kynnestä.. pojathan painivat. Ell "pelotteli" myös, että jos tulehdusta ei saada kuriin ja se leviää luuhun, on meillä sitten kotona manx.

Kape sen sijaan nyt huolettaa. Yöllä heräsin sen syljeskelyyn ja käytin sitä vessassa juomassa vettä hanasta (Kapsun mieluinen tapa). Aamulla se jäi nukkumaan, päivällä se nukkui ja nukkui... Kävin katsomassa sitä peiton kulman alta ja huomasin, että poikapa ei ollut oikein pitänyt turkkiaan kunnossa: tassut likaiset, karva takkuinen. Leon sairastaessa Kapen seuraaminen oli jäänyt vähemmälle - Kape ei syö. Yritin tarjota sille tonnikalaakin. Haju kiinnosti, mutta syömisestä ei tullut mitään. Syljeskelyä, yökkimistä ja tassulla suun haromista. Ahaa. Viime kerralla nelisen kuukauttta sitten sama toistui, ja silloin syynä oli mätä hammas. Se poistettiin nukutuksessa, vaikka kissa onkin vanha. Nyt saimme ajan huomiseksi. Onneksi Kape juo (hanasta...) ja Nutrigeliä jostain syystä löytyy tästä talosta.

On tämä ollut vuosi. Olemme pian ell:n kanta-asiakkaita (kissavakuutusta ei tietenkään ole).  Joulukuussa meni Momo (ruskeanaamio siamilainen, 16,5 v.), ja sitten on Kapen kanssa ollut vaikka mitä.  Ja vuosi sitten Mack the Knife, Mäkä...