aina vaan. Töissä on nyt kiireisin aika, ja viime viikon sairastelut ja matkat veivät kyllä voimat. Nyt odotellaan vappua ja mökkikauden avausta - vasta nyt. Neule etenee, jos etenee.

Leokin katselee lumen sulamista... kaipaa ulos? Haravoita ei vielä kannata etsiä varastosta. Ensimmäisiä krookuksia voi jo odotella. Ja nyt niitä muuttolintujakin on jo tullut. Varhain aamulla kuuluu usein kuovin ääni, ja läheisillä pelloilla lepäilee juotsenia. Punarinta livertelee, peippo, rastaat. Västäräkkikin on nähty.

Jaakkoa ei paljon kevätväsymykset paina. Mikron päältä se löysi tutun porkkanansa, ja taas tanssitaan. Jaakko onkin mieltynyt kaikkeen huopuneeseen - tohveleihin, kettuhattuun, huovutettuihin palloihin (ja pääsiäismuniin, huomattiin). Porkkana on kuitenkin sen verran kärsinyt, että se on yleensä piilossa.

Eivät taida pojat tietää, mitä on edessä: automatka ja tutustuminen metsämökkiin. Jospa sieltä hiiren tai myyrän nappaisi? Jaakko ei tykkää yhtään kuljetuskopasta. Leo on jo käynytkin syksyllä mökillä, tokkopa muistaa? Takan eteen laitetaan kissanpeti, ja sinne takuuvarmasti kollipojat kellahtavat. Isot pojat.

Muutenpa kuunnellaan teeren pulputusta, jään suhinaa ja korkeintaan radiota, silitellään kissoja ja huhuillaan metsässä viirupöllöä. Yleensä ei neulota. Luetaan siihen saakka, kunnes valo ei riitä.

Hyvää vappua toivottelen. Meillä se vietetään tänä vuonna ihan rauhassa, kollien kanssa.