Olemme mielestäni ihan kiitettävästi yrittäneet tällä lähes puuttomalla (mutta vain toistaiseksi!) tontilla jelppia lintuja pesimispuuhissa. On tehty pääskysille lautoja autokatoksen alle (ei vaikutusta), ostettu yksi moderni pönttö (ei havaintoja linnuista) ja yksi perinteinen pönttö. Toivoin kirjosieppoa, tiainenkin olisi käynyt - saatiin räkättirastas. Kelpuutti sentään pöntön....katon.

Ihan hienosti on rakentanut ison pyöreän pesän. Säikähti kuvaamistani ja lensi viereiseen puuhun...

tuijottamaan ja tarkkailemaan. En viitsinyt kiusata, minun puolestani saa hautoa ihan rauhassa. Ei ole suuria mansikkaviljelyksiä, ja vaikka olisikin - onpahan kissoille ihmeteltävää. Aika tuimalta vaan näyttää tuo lintu. Tosin nyt kun tuota katselen, niin olisiko sittenkin punakylkirastas? Harmi, että tarkennus jäi pajunoksiin. Täytyy tarkistaa myöhemmin.

Pikkusormi on yhä kipeä eikä oikein taitu, joten ei siis neulota. Helatorstain kunniaksi pakkasin ompelukoneen taas esille. Tähän hätään ei löytynyt kuin yksi isompi kangas ja yksi idea, joten kokeilin tehdä lyhyttä jakkutakkia. En ole kovin hyvä ompelemaan, mutta osaan muutamat perusjutut - ja aina voi kysyä systeriltä, joka osaa ja auttaa.

Mies ja pikkulikka haukkuivat kangasta mummokankaaksi, ja no, onhan siinä vähän kukkasia... Mutta sen voi aina värjätä! Jemmassa on parit pesukonevärit, joilla kauneimmat kukat saa tallottua. Kumma hinku minulla tuohon violettiin...

Vähän täytyy muotolaskoksia tehdä vielä jyrkemmiksi, nappeja en ehkä laita ollenkaan. Kauluksen kanssa sain tehdä työtä, sillä kaulukset kaikissa muodoissa ovat minulle tosi vaikeita - niitä on purettu kerran jos toisenkin. Tapaani kuuluu myös, että tämä akkahan ei liikoja silittele välillä. Nupitan, ehdottomasti en harsi. En siis  ole ammattilainen:)

Tässä kukkaset vähän lähempää. Kangas on jotain ihan ohutta samettia.

Ja pakolliset kissat. Leo poseeraa jo kokeneesti. Tässä nautitaan helatorstain illasta. Ihan rauhassa. Älä kuitenkaan mene lankaan...

Peto se on oikeasti!

No, eiku haukotus.

Sitten tuli Jaakko ja hyppäsi kyytiin. Tässä vaiheessä pieni peto piti pelastaa, sillä Jaakko isotteli kunnolla. Äänitehosteena kuuluisi Leon parkaisu.