...kunhan vähän opettelevat tavoille. Onneksi oli Kapsu mukana kertomassa, mikä on mökillä olennaista. Mökillä ei riehuta niin, että matot lentelevät pitkin lattioita. Mökillä ei kiipeillä seinillä eikä maistella villaa, mikäli sitä sattuu pilkottamaan hirsien välistä. Vielä ne oppivat. Ehkä.

Mökillä ollaan, ja tietenkin syödään koko ajan. Sen täpläveikot oppivat nopeasti. Ja maataan kaikkialla, minne aurinko säteensä lähettää.

Kapsu käytti aikansa lähinnä nukkumiseen takan edessä tai sohvalla; täpläveikot eivät malttaneet kunnolla nukkua ennen kuin tuli oikeasti pimeää. Aamun tullen taas kiipeiltiin pitkin seiniä.

Kapsu tuijottaa tuleen, Jaakko tekee seuraa. Kori vietiin mökille kesäksi. Tässä korissa meijät kissat on nukkuneet jo 15 vuotta - naapurin koiran kori.

Jaakko bongasi jostain vanhasta lelukorista neulahuovutetun kissan, ja sitten mentiin. Taas tanssittiin!

Sitten saimme pieniä hermoromahduksia, kun JaakkoVaakko huomasi, miten mukava on syöksyä vauhdilla keinutuoliin  repimään langanpäitä. Ensimmäisellä kerralla oli onni mukana, että keinutuoli oli juuri ja juuri tarpeeksi kaukana ikkunasta. Ei paljon pojalla päätä pakottanut, kun se syöksyi keinumaan kerta toisen jälkeen.

Laiturilla oli mukava virkata - lankakerä kumisaappaaseen ja nassu aurinkoon. Mikä siinä on, että minunlaiseni vaalean ihmisenkin täytyy välttämättä tunkea itsensä joka kerta laiturille? Tuloksena oli taas kerran "jonkin verran";) punainen nenä ja käsivarret. Eikä johtunut pelkästään siitä kuohuviinistä... Mies heitti paidan pois, joten on niitä punaisia muitakin.

Tässä kuvassa tosin jo ilta laskeutuu. Vesi haettiin edessä olevasta railosta sankon ja narun avulla. Vielä ei päästy tosissaan haravoimaan.

Tässäpä pähkinänkuoressa: kolli, virkkuu, akkarit ja kirjat. Kesäkuussä lähdetään matkalla ja pojat pääsevät Pöpön luokse öitsemään.

Pannulappuja, tiskirättejä, miten vain. Hamppulanka loppui. Pitää ilmeisesti ostaa lisää: aika kiva kassi voisi tulla? Noro-liivi on loppusuoralla.