Minttukrokanttikakku

POHJA: 13 kpl mintunmak. Dominokeksejä + 50 g margariinia. Sulata margariini ja murskaa keksit vaikkapa leivinpaperin välissä kaulimella. Painele tiiviisti noin 20 cm:n irtopohjavuokaan.

TÄYTE:

2 dl kermaa

2,5 dl Flora Vanilla

200 g minttukrokanttisuklaata

200 g maustamatonta tuorejuustoa

4 liivatelehteä

2 rkl maitoa

Vatkaa kerma ja Flora Vanille. Sulata suklaa (onnistuu varovasti mikrosssa) ja sekoita se tuorejuustoon. Lisää vatkatut vaahdot joukkoon. Lämmitä maito kuumaksi (mikrossa taas) ja lisää siihen kylmässä vedessä noin 5 min liotetut ja puristellut liivatelehdet. Lisää liivateliuos nauhana täytteeseen, sekoita ja koko homma sitten pohjan päälle. Anna hyytyä jääkaapissa ainakin 4 tuntia. Ja päälle Daim-rakeita! 

Ohje on Henna Kinnusen, Jyväskylä. On aika hyvä - luulisi, että olisi hirvittävän makea, mutta eipäs olekaan. Tuorejuusto taltuttaa suklaata.

Ja tässä ihana kissa, jota yritin kuvata ocicat-kalenteria varten. Kuva on ihan jees, mutta miten tuo ikkuna on tuonnäköinen? Ainakin miljoonatriljoonabiljoona nenänjälkeä! = Leon lempipaikka!

Herkullinen juustopiiras

TAIKINA:

2dl vehnäjauhoja

1/2 tl leivinjauhetta

75 g voisulaa

1 kananmuna

TÄYTE:

100 g sieniä

1 sipuli

25 g voita

200 g juustokuutioita

50 g sinihomejuustomurusia

100 g savulihaa

PÄÄLLE:

125 g smetanaa

1 dl maitoa

2 kananmunaa

mustapippuria ja kirveliä

Sekoita pohjan ainekset sekaisin ja levitä se noin 24 cm:n piirakkavuokaan, myös reunoille. Kovin isoon vuokaan pohja ei riitä.

Paista sienet ja sipuli voissa ja levitä ne pohjalle. Ripottele savuliha (käytin kaupan savulihasuikalepussia) ja juustot (käy myös juustoraaste). Sekoita smetana, maito ja kananmunat keskenään ja mausta. Kaada seos täytteen päälle ja paista keskitasolla 175 asteessa noin 50 - 60 min (ei kyllä mennyt noin paljon aikaa). Vinkkinä, että voi käyttää kuivattuja sieniä, jolloin ne rusennetaan pohjan päälle ennen sipulia (käytin suppiksia). Toimii! Hyvää oli! Ohje on Sirkku Pitkäsen, Eteläinen.

Ja Leo poseeraa taas. Leo on ollut kärsivällisesti mallina - siis se kuvaprojekti. Ehkä jokin kuva onnistuu, joskus.

Muuten ei ole kivaa. Täpläveikot ulkoilivat jälleen kerran, ja Jaakko rakastui ulkoilmaan niin, että yrittipä karata suoraan ovenavauksesta pihalle. Syöksyin kisulin perään ja teloin siinä rytäkässä pikkusormeni niin, että taitaapa vähäksi aikaa olla neulomiset pannassa. Mutta ei murtumia, joten odotellaanpa kärsivällisesti ja katastetaan kankaat... Ja lamput. Eiköhän se tästä. Ja on muuten yksi kirjakin, joka pitäisi lukea...