Keväällä työpaikkani tiloja tyhjennettäessä varastosta löytyi pieni puuarkku, jota kukaan ei  ollut kaivannut. Joku oli sen tehnyt, mutta jättänyt taakseen. Ehkä se ei ollut kelvannut? Oliko siinä ollut jokin pieni vika, joka oli saanut sen näyttämään tekijän silmissä epäonnistuneelta?

Minusta se oli hieno.

Koko kevään se odottii jonkinlaista innostusta ja inspiraatiota, mitä sille voisi tehdä. Puu on toki aina kaunista, mutta kun sitä nykyään voi käsitellä vaikka miten...

Juju-kerhosta saapui sopivasti paketti. Keittiössä meillä on kello, jonka kellotaulu on sivelty  krakleerauslakalla. Se on hieno, mutta lakan osto olisi edessä. Kirjassa esiteltiin myös hieman samantyylistä jälkeä jättävä kynttiläpatinointi. Pinta ei siinä halkeile vaan alusmaali tulee enemmän esille.

Siis ensin maalasin pohjaksi aika myrkyllistä vihreää. Kuvassa se näyttää vaaleansiniseltä, mutta valotus pettää.

Sitten kun maali oli kuivunut, sivelin pintaa reilusti kynttilää. Tosin myöhemmin paljastui, että laitoin sittenkin liian vähän kynttilää ( ja vähän silleen ja tälleen piirtelin - olisi pitänyt värittää kunnolla).

Päälle valkoista tai jotain sinnepäin.. aika paksusti, ja sitten odottelin, että maali nahistuu mutta ei kuivu kokonaan.

Sitten viinipullonkorkilla (oli onneksi just edellisenä iltana avattu punaviinipullo) hinkkasin valkoiset maalit maun mukaan pois. Tässä vaiheessa huomasin, että kynttilällä olisi pitänyt hangata koko loota, jotta olisin saanut sen verran pois, kun halusin. Nyt pinnassa näkyy viiruja.

Käsittelin pintaa vielä vähän santapaperilla, ja nyt pitäisi ehkä löytää jokin sopiva decoupage-juttu. Riippuu tosin siitä, mihin käyttöön loota nyt tulee. Ja saranat kiinni vielä.

Nyt se kelpaisi tyttärellekin. Varsinkin, jos siihen saisi jonkin hevoskuvan.

 

*********************************************************

 

Mutta kiire loppui vähäksi aikaa.

Siivoaminen on vaarallista, ja varsinkin kotona. Liukastuin ja onnistuin työntämään varpaani pakastimen pyörän alle (miten se on mahdollista, en tiedä). Tulos: murtunut luu jalkapöydässä ja varpaasta nivelsiteet ehkä vioittuneet.

Nyt sitten koikkalehdin kauniilla turkooseilla sauvoilla enkä pääse enää mustikkaan, nyyh! Onneksi yhden sankon ehdin poimaista.

 

 

Puhuivat, että kulkusista luovutaan pian. Kenen? Mistä? Häh? Pitäisikö minun ymmärtää jotain?