Aquila-huivi valmistui viikolla. Kun sain pääteltyä viimeiset silmukat, tuntui, että ei sitten vähään aikaan mitään pitsihuivia. Työ oli roikkunut jo muutamia viikkoja pyöröillä, eikä siitä oikein saanut selvää, millainen se oli. Ryppyinenkin oli viikon kirstussa säilyttämisen jälkeen. Koostakaan ei ollut ihan varmaa tietoa. Lisäksi flow oli jo mennyt ohi.

Tässä se on pingotuksessa parvekkeella. En saanut mahtumaan sitä mihinkään, en keksinyt yhtään muuta paikkaa, joten nupitin sen kiinni suoraan lankkuihin. Huivin kärki alkoi näyttää epäilyttävältä..

Yläkuvassa huivin väri on oikea.

Niinhän siinä oli käynyt. Keskisilmukka oli karannut jossain kakkoskaavion lopussa, ja kärki lähti yhtäkkiä vasemmalle. Itku!

Langat päätelty, huivi märkä ja pingotettu - saa jäädä. Ilmeisesti lohdutuslauseeni "Vain jumalat ovat virheettömiä" vaatii kohteensa joka työssä. Mutta että kärki:( *murinaa, purinaa, muutama muukin sana*

Leveyttä tuli yli 220 cm ja pituuskin on varmaan jossain 140 cm paikkeilla. Huivi yltää päälläni polvitaipeisiin ja selkään heitettynä etuliepeet tulevat samoin polviin. Minähän aion pitää tätä huivia, oli kärki millainen tahansa! Laitan huivin edestä kiinni vaikkapa sillä vanhalla kivikorulla ja pidän sitä ponchona. Enkä muuten enää pura.

Tämän jälkeen siirryinkin sitten taas Sukkasatoon. Puikoilla on kennosukat, joista toinen on jo valmis. Lisäksi kävin kuin kävinkin ostamassa Puro ruskaa, ja pyöröillä on sitten menossa ympyräliivin liepeet. On niin ikävystyttävää, että! Ainakin 6- 7 kerää ainaoikeinneuletta lyhennetyin kerroksin! Meinaan mennä sekaisin kerroksista, kun homma on niin tappavan tylsää.

Jospa siitä tulisi edes pidettävä.

Näyttää, että Jaakko olisi valtava (kun tiedän ympyrän koon oikeasti) tai pyörylä pannulappu... Pyörylä on kuitenkin halkaisijaltaan noin 44 senttiä.

Hyvää viikonloppua kaikille! Toivottavasti sää suosii puolukkaretkiä. Suppiksiakin pitäisi jo käydä katsomassa, jospa niitä jo olisi. Ja ainakin rikkaruohot kasvavat vielä syksylläkin, huomasin...