Vihdoinkin sain ensimmäiset sukkani valmiiksi. Tikutin pienillä puikoilla Austermann Steppiä, aloe vera ja jojoba-öljyä sisältää lankaa. Nämä olivat siis ne onnettomat sukat, jotka vahingossa aloitin ennen Sukkasadon virallista alkamisaikaa. No, niitä ei siis lasketa, mutta  ne menevät kyllä myös sitten Kainuun kissoille.

Sukat ova pehmeät ja hoitavat. Tein päällykset 3 oikein, 1 nurin -neuleella. Joustavat on ja hyvät jaloille. Koko taitaa olla 39. Uudet Kerttu-sukat on jo aloitettu.

 1252135648_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1252135667_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Motivaatio meinasi ihan karata sukkia neuloessa: tikuttaa, mutta ei voi viedä Sukkasatoon. Väliin piti piristykseksi ottaa iso kerä Mamboa ja selailla malleja läpi. Novitan vanhasta lehdestä löytyi kiva malli: pipo! Vai mikä tämä nyt onkaan, lippis?

Kerä riitti juuri ja juuri, kun vähän sovelsin ohjetta (en neulonut ihan niin paljon rivejä). Päähine on siis neulottu suorakaiteena ja sitten loppua kohti kavennettu ja kiristetty, ja lopuksi ommeltu sivusauma.  Lipan sisällä on pahvista leikattu sirppi. Vähän pyöreältä pääni siinä vaikuttaa, mutta väri on kaunis. Tytär käski pitää lippaa vinossa, mutta... kaikista cooleinta olisi kuulemma pitää sitä väärinpäin. Yritin, mutta ei minun juttuni, sekään.

Nalle kuitenkin sovitti. Nallen nimi on Daniel Cristian ja se on aina surullinen. Ikää sillä on jo 30 vuotta. Se on aikoinaan voitettu Lintsiltä. Nallen päässä pipo näyttää oikean värinsä.

1252135578_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1252135607_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mamboa on hauska neuloa, koska se on niin paksua. Se sopii mielestäni asusteisiin, mutta muuten on minulle aivan liian tuhtia lankaa. Minä tukehtuisin.

Eilen innostuin ja päätin vihdoinkin keittiöverhoprojektini, joka sai alkunsa keväällä. Keväällä löysin Euro-kankaasta mukavaa kangasta, mutta se oli liian kapeaa. Myyjä suositteli reunojen tekemistä, ja se olikin aika hyvä neuvo. Liikkeessä oli malliksi ommeltu valelaskosverhot, joihin ihastuin. En kuitenkaan saanut haluamaani ruskeaa perla-kangasta, joten jäin odottelemaan kankaan tilausta.

Viime viikolla ilmoitettiin, että kangas oli saapunut. Tässä välissä olin jo unohtanut, minne olin verhokankaani laittanut...Se hortensia on jo iskenyt, tiedättehän.

Villa Lankala toteutti samantyylisen jutskan aikaisemmin. Kummasti aina puuhaillaan Villa Lankalan kanssa samoissa asioissa:)

1252135563_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jaakkoa kiinnosti. Ompelu olikin sitten jatkuvaa kissojen hätistelyä ja muutenkin vähän hankalaa. Taisin laittaa liian tiheät laskokset (ja sitten loput roikkuu turhankin pitkänä). Ensi kerralla sitten paremmin. Mutta muuten olen kyllä tyytyväinen. Kannattaa kokeilla!

**************************************************************

Raksubaari suljettiin viikolla. Seuraukset näkyivät  tuntuivat heti seuraavana yönä: Leo tuli kampaamaan aamuyöstä.

1252135625_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Meillä kaikki kissat tykkäävät raksuista. Kapsu käy syömässä niitä yöllä, ja Jaakkokin vähän väliä. Leo on kuitenkin oikeasti ruvennut leviämään liikaa. Sen huomaa erityisesti silloin, kun se istuu tai kököttää ( maassa matalana, miten nyt kissat kököttävät). Lisäksi rasvaa tuntuu jo nivusissa. Vielä ei ole mahdotonta, mutta tällä menolla on. En halua tuottaa sille ongelmia terveyden kanssa, ja minähän ne ruuat kuskaan.

Helpommin sanottu kuin tehty. Aamuisin ollaan oikein (liian) virkkuja, ja keittiönkaappejakin on koetettu jo availla. Saa nähdä, oppiiko Leo. Momo ja Mäksy aikoinaan oppivat. Joku (Kuka lienee? joku hortensiatyyppi) jättää aina kaapilla käydessään ovet auki, ja Leo on jo pariin otteeseen kaadellut raksut ympäri keittiötä. Ja se kiipeilee kaapissa.

Lisäksi se kerjää. Jääkaapin ovi aukeaa - Leo juoksee paikalle. Joskus ollaan ihmetelty, kun Leo pysyy niin paljon omissa oloissaan välillä, mutta ei pysy enää. Dieetti on lähentänyt meitä! Me seurustellaan paljon.

Yritän jättää raksut välipalaksi ja palkkioksi, mutta Kapsulle pitää sitten tarjoilla erikseen. Leo kuolaa silloin vieressä. Parka. Kostea ruoka ei kelpaa läheskään niin hyvin.

On myös vaikea tietää, paljonko se oikeasti tarvitsee. Sillä ei taida olla omasta takaa stoppia. Olen hakenut eläinkaupasta lastin eri ruokamerkkejä, jotta näen, mikä sille oikeasti kelpaa. Kanajutut ovat toistaiseksi menneet hyvin.

Hyvä, että samaan petiin mahtuvat;)

1252138228_img-d41d8cd98f00b204e9800998e