Lauantaina oli sienionnea. Lähdettiin siskon kanssa metsään ihan vain katsomaan, ovatko suppikset nousseet.

Olivat ne! Vajaassa tunnissa sankko täyteen. Välillä kontattiin sammaleessa, jotteivat pikkuiset olisi musertuneet isojen (siis minun, ei systerin:) polvien alle.  Pienimmät jätettiin kasvamaan ja odottamaan uutta reissua. Lisäksi löytyi hieno tatti.

Ihanaiset suppilot, suppikset, supukkaat! Kauniita sieniä! Ja maukkaita!

Kauneimmat ja pienimmät putsasin kuivumaan leivinuunin pellille leivinpaperin päälle. En niitä suinkaan uuniin laittanut (on yksi kokemus mustista käkkäröistä) vaan uunin päälle kuivumaan. Tänään ne olivat jo rapisevan kuivia ja jopa viipaloitu tattikin oli lähes valmis. Lasipurkkiin, lasipurkkiin!

Auttajia tietenkin riitti tässä hommassa. Leo on selvästi keittiökissoja. Sille ei kuitenkaan suppis maistunut.

Loput sienet laitoin kylpyyn, koska en jaksanut koko satsia lauantai-iltana putsata käsin. Leo olisi halunnut auttaa siinäkin.

Siellä uivat ihan kiltisti. Roskia? Havunneulasia? Sammalta?

Nämä ja muut kaverit laitoin pannulle ja jäähtymisen jälkeen pakkaseen. Oi, viikon parin päästä uudelleen!

*******************************************************************

Sunnuntaina sitten aloittelin pariakin uutta neuletyötä, mutta loppujen lopuksi Annikaisen tossut veivät voiton. Heti, kun ne ensimmäisen kerran näin, tuli mieleeni nuoruus ja mustat kiinantossut, joita pidettiin aika paljonkin. On kai niitä vieläkin?

Ovat muuten erittäin mukavat jalassa.

Lankana on musta Novitan Pop kaksinkertaisena ja virkkauslanka jotain vanhaa Novitan puuvillasekoitelankaa. Olisi tehnyt virkkauksen kiiltävällä mustalla, jos minulla sellaista olisi ollut. Nämä tossut jäävät ihan kotiin - ne laitettiin jalkaan ja siihen ne jäivät. Lisäksi Jaakolla ilmeni jonkinlainen intohimo näitä tossuja kohtaan. Se kävi repimässä näitä heti valmistumisen jälkeen. Saa varoa, että hampaat eivät ole kiinni varpaassa... pari kertaa se on käynyt näykkimässä. Outo kissa.

Kiva ja helppo ohje, kiitos Annikainen! Näitä pitänee tehdä lisää...