Leo! Mikä tää on? Miksi se on sohvalla?

Ystävät hyvät, se on pomelo. Pom-pom-pomelo, aiku sä oot niin ihano.

Huomasin marketissa hunajamelonien vieressä tämän etelän hetelmän, jota en ollut maistellut. En edes muista nähneeni tuollaista livenä - liekö vasta saapuneet köyhään Kainuuseen? Tämä yksilö painoi vajaa kaksi kiloa, eikä haissut sitrushedelmältä, vaikka Jaakosta voisi niin luulla.

Illalla pomelo kuorittiin ja sisältä löytyi greippiä suurempi aika kova hedelmä, joka oli kyllä ihan hyvää. Olisikohan sen pitänyt olla pehmeämpi? Kuorimisvaiheessa kissat olivat jo aika kaukana...

Mitä tapahtuu? Jaakko, tuu auttaa! Tässä vaan nukahdin, ja sitten lennettiin!

 

Eipä jaksanut tytär kovin kauan yhdellä kädellä koria kannatella. Olisiko jo 7 kiloa? Roteva ihana jätkä.

Ja mikäs se tästä tulee?

Viiruja rivissä, pehmeää neulosta, lyhennettyjä rivejä. Ja Jaakon tassut.

??

Lehmus-huivi aloitetaan sittenkin niskasta, rähmä! Niin monta kertaa jo iloitsin, että kärjestä, kärjestä...! Lyhyt kierros nettimaailmaan osoitti, että ei niitä monia pitsihuiveja kärjestä aloiteta.  Jos joku tietää heti jonkin kivan mallin, otetaan vinkki vastaan. Fifi ja Minttumaari eivät käy, on jo tehty. Siis niskasta, huoh, ja Lehmus. Lankana tämä:

Vyyhtiä keriessäni jotenkin eksyin ja katkaisin langan. Tuli kaksi kerää. Sekin vielä. Leo olisi mielellään ottanut pienemmän.