Viikonloppuna käytiin katsastamassa, miten mökki voi. Arjen keskellä (pikkukaupungissakin) unohtaa, miten luonto muuttuu talven lähestyessä.

Myöhäissyksyn värejä.

Kainuun korvessa on harmaata.

Vesi oli tummaa, kirkasta. Niemessä ihailin kallion värejä.

 

Kelottuva mänty, kiviä, sammalta. Nämä ovat minulle rakkaita värejä.

*************************************************************

Viirutyöstäkin alkaa varmasti selvitä, mikä se on. Vielä vähän tekemättä, ja sitten ne loppujutut toisella langalla.

Oho. Väärä kuva. Tämä on mytty, joka lepää sylissä silloin, kun työtä neulotaan. Ei ollenkaan isoja saumoja!

Tässähän tämä. Syksyn värit tässäkin. Kaunis. Kallion pintaa?

******************************************************************

Sitten vähän realismia. Jaakko on alkanut kiinnostua tumpuista ja pipoista, varsinkin jos ne on tehty oikeasta villasta. Huovutettu. Pipokorista löytyy Jaakolle kannettavaa ja leikinjuurta: milloin lapanen, milloin pipo.

Minun kissihattuni!

Tämä oli varmaan kollin kosto. Kun ko. hattu laitettiin taas ensimmäisen kerran kesän jälkeen päähän, juoksi Leo sohvan alle ja Jaakko yläkertaan. Oli aika työlästä vakuuttaa kissoille, että kyseessä ei ole uusi jättikissa tai jättihiiri vaan tuttu ihminen. Kissat näkivät vain korvat ja tekivät omat johtopäätöksensä. (Me kyllä naurettiin makeasti....:D - jos se vaikka pahastui...)