Viime viikolla sain vihdoin sen inspiraation, että oli pakko lähteä eläinkauppaan hankkimaan sitä, sitä....furminaattoria! Sisareni oli ostanut furminaattorin aiemmin pitkäkarvaista Pöpöä varten, ja Leon turkkiin olin kokeillut sitä jo kyläilymatkalla. Parilla koevedolla kävi selväksi, että Leon turkistakin lähtee aika mukavasti karvoja. Leolla on yleensä kiiltävä ja tiheä turkki, mutta kun nostaa pojun syliin ja on musta paita...

Kotona sitten todettiin, että kaikista kolmesta lähtee karvaa - ja Jaakko suorastaan rakastaa furminaattoria. Tässä se istuu tyttären sylissä ja kehrää. Ei ollut pojalla minnekään kiire, ei.

fuurrr furrrrrFurrrrrrfurrr

Vieressä kolme kasaa: Kapen, Leon ja Jaakon. Innostuikohan joku vähän liikaa? Leksa odottaa vuoroaan.

Nyt tiedetään, mistä saadaan materiaalia värttinäkurssia varten....

***************************************************************************************************

Villatakki on kesken - vielä hihat. Huivia ei ole sisäinen pomoni antanut jatkaa, ennen kuin työ on tehty. Ensin työ, sitten huvi. Tai huivi.

Villatakin langassa on tikkuja. Ihan kuin olisi hypännyt heinälatoon villis päällä. Ei haittaa! Kuuluu ehkä tuon takin imagoon. Luvassa on lämmin pitovaate.

Sitä odotellessani täytyy tyytyä huiviin, jonka tein ehkä vuosi sitten  Novitan Rose Mohairista. Malli on Novitan lehdestä talvi 2008. Yritin saada kuvan vihreästä väristä mahdollisimman oikean - no, lähes onnistui. Se on kirkas vaaleanvihreä. 

Malli oli helppo ja nopeatekoihen. Huivikin on ollut  mukana sekä juhlissa että arkena.

Oikeastaan tuollaiset suorakaidehuivit ovat aika käyttökelpoisia?