Huh huh, kylläpä langat voivatkin painaa!

Jotenkin vain, jostain syystä, taidettiin siskon kanssa vähän innostua Tallinnan lankatarjontaan. Karttaan oli kirjoitettu muutama osoite ja niiden avulla yritettiin löytää parhaat ostospaikat. Ykköspaikka piti olla ja olikin Karnaluks. 

Mutta sen löytäminen! Hermanni 1. Fiksuina ja reippaina ajateltiin kävellä keskustasta sinne. Ei voi olla kovin pitkä matka. Tuosta vaan suoraan ja siinä. Onnistui, vaikka oli helle ja vaikka kartta oli mitä oli. Usko paikan löytymiseen meinasi loppua monta kertaa eikä vähiten suinkaan silloin, kun osoite oli jo löydetty. Mutta missä kauppa? Kysyttiin paikallisilta eivätkö hekään tienneet.

Kauppa ei ole oikea sana Karnaluksen kuvailemiseen. Karnaluks sijaitsi isossa valkeassa talossa c-rapussa toisessa kerroksessa. Ulkona oli vain pieni kyltti samoin kuin ovessakin. Kiinnikö? Ei, joku kuuli oven kokeilun ja aukaisi oven sähköisesti. Ja sitten... Ei hele... eihän tämä ole totta... miks mä en tehnyt sitä listaa!? Siis!!!

Edessä ompelutarvikkeita, puikkoja, nyörejä, helmiä, nauhoja - ja eteenpäin iso halli lankoja, hyllyt tuntuivat jatkuvat ensi näkemältä joka suuntaa. Miten täältä osaa mitään ostaa? Ei tällaista olekaan!

Mutta oli juu. Meniköhän siellä puolitoista vai kaksi tuntia? Kaikkea tarvitsemaansa ei enää muistanut, koko ajan tuntui löytyvän uutta.

Tässä kaikki, mutta sanottakoon, että ei suinkaan kuitenkaan kaikki Karnaluksesta. Löydettiin myös paljon muita lankapuoteja ja putiikkeja. Muu ei sitten Tallinnassa yhtään kiinnostanutkaan. Ja puolitoistapäivää käveltiin ristiinrastiin, mikä tuntuu yhä jaloissa.

Vähän ryhmiteltyinä:

Viron villaa. Kerät maksoivat 1,91 e (paljousalennus..), pari vyyhtiä ja vähän hahtuvalankaa. Keristä nyt ainakin Revontulihuivi. Hahtuvakiekot olivat noin 3 euroa kipale.

Sitten sukkalankoja. Yhdet ehdin jo tulomatkalla aloittaa, miehelle. Sockenwolle taisi olla jotain 1,5 euroa. Itävaltalaista.

Sitten Haapsalu Sall -kirja ja meriinoa, ja auts, yksi pieni vyyhti kasmiria. Oli ihan pakko. Kirja on ihan aarre, eikä virokaan ole niin vaikeaa, että kaikki jäisi epäselväksi. Kirjassa on yksityiskohtaiset piirrokset.

Näillekin oli jokin funktio, mutta mikä? Jotain ehkä ajattelin..? Niin, Modassa oli se pontso tai keeppi. Filz lapasiin.

Tästä ajattelin jonkinlaista villatakkia, mutta taisin ostaa pari kerää liian vähän. Alpakka-silkkiä. Mikä väri. Mikä pehmeys. Varmastikin unelma neuloa. Kyllä tälle ohje löydetään!

Sitten puikkoja, Addit alle 2 euroa. Kassinkahvoja, huonekaluneuloja. Ja Harutsiini ihmeissään. Ruusupuuta halusin kokeilla minäkin.

Ja muuta: painonappeja, magneettilukkoja, helmiä, lankoja...

Nyt olo on väsynyt ja jalat turtana. Olisiko pitänyt...? Oliko tuo nyt oikea väri...? Edellisestä Tallinnan-matkasta on aikaa vuosia, ja nyt taitaa tulla taas muutama vuosi väliin, on se vaan maakunnista niin pitkä matka.

Mutta huoh. Lankaa... ei tämä ole ehkä ihan järkevää, mutta kummallisesti tekee kyllä rauhallisen olon:)

Ja Noro-sukatkin valmistuivat mukavasti bussimatkalla. Tästä taas kohti syksyä ja uusia neuleseikkailuja!