Haru Harutsiini Haruliini Hirohito menetti kulkusensa mallikkaasti. Mutta se tyrä - voih.

Leikkaus meni hyvin, mutta Haru oli aivan liian nopea ja ketterä. Se laitettiin leikkauksen jälkeen lämpimään kylpyhuoneeseen kangaskuljetuskoppaan, kauluri oli vielä sideharsolla kiinni. Mies oli käynyt katsomassa säännöllisin väliajoin, miten musuli voi. Yhdellä katsastuskerralla Haru löytyi saunan lauteilta itseään nuolemasta, kauluri pois, vetoketju kopassa auki. Ja niin, tikit olivat sulavia, ihokerros teipattu. Niitä teippejähän ei saisi nuolla.

Kuka nyt tällaisesta tykkää?! Ihan kuin vastaanottaisin ulkoavaruudesta viestejä!

Tässä kuvassa kauluri on kiinni Jaketsun valjaissa, mikä toimii paljon paremmin kuin pelkkä kaulapanta. Valjaatkin herra kuitenkin onnistui riisumaan yöllä - onneksi heräsin ja poimin Harutsin, kaulurin ja valjaat peitoni alta.

Alkuun näytti hyvältä, pojat vähän haistelivat ja uunin edusta kelpasi. Sitten haava alkoi repsottaa.

Pikkuinen nukkui kovasti, mutta onneksi ruoka kuitenkin  maistui. Kädestä syötettin heppapaistia!

Sitten huomattiin haavassa reikä, ja piti tilata aika kaupungineläinlääkärille. Hän on hyvä, ja lääkintä aloitettiin. Amovetiä, Gothivetiä ja Betadinea.

Tänään töistä tullessani katsoin pojua, joka ei tullut vastaan, ja arvelin, että parasta mennä taas näyttämään tyrähaavaa. Ell päätti avata ihon uudelleen, ja silloin löytyi tulehdus. Pinta piti leikata uudelleen, pinnat uudistaa.

Nyt sitten Haru nukkuu taas kopassaan pesutiloissa, mahassa on tällä kertaa oikeat tikit, lääkekuuri (Amovet, joka vaahtosi suusta) vaihtui pitkäkestoiseen antibioottipiikkiin ja suojaksi suihkutellaan Gothivetiä.

Voi pientä. Se on sairastanut tosi urheasti, ollut mukana minkä jaksaa, kinunnut syliin ja olkapäälle, nukkunut kaikki yöt peiton alla tai tyynyn vieressä. Ja se kehrää! Ja nuolee kauluria, kun yrittää nostaa jalkaa ja puhdistaa kulkusensa.

Mä en tykkää yhtään!

Kyllä me uskotaan, että nyt Haru paranee. Huoli on kuitenkin kova, niin kuin aina, kun eläin sairastaa.

*******************************************

Tässä mielentilassa en ole pystynyt muuhun kuin neulomaan lapaset. Nämä ovat tyttärelle, ja hänellehän ei saa tehdä palmikkoa, ei mitään erityistä. Intialainen peukalo sentään kelpasi. Värin ja langankin hän valitsi itse. Minullekin tällainen nopea neulomishomma sopii hyvin, varsinkin kun Sukkasato alkaa pian!