Sukkia lisää! Jotenkin tuntuu, että on pakko tehdä sukkia, kun kerran on ilmoittautunut Sukkasatoon. Niihin on kyllä aika hyvä tuhota lankoja, jotka odottavat inspistä. Sukkalangoiksi on aika monta kerää ajateltu, miksihän? Kotona alkaa olla sukkakiintiö täynnä, mutta kai noita pitäjä löytyy.

Ensiksi Tuulan junasukat myyjäisiin. Lankana on jokin Novitan vanha, varmaankin Seiskaveikka.

Vaikka malli on yksinkertainen, on näitä jotenkin työläs tehdä. Ehkä sillä on jotain tekemistö sen kanssa, että oma vauvaneulekausi on ohi. Tai sitten nuo nurjat raidat.

Sitten tein taas kärjestä ylöspäin, yhdellä pyöröllä kaksi Tallinnasta ostamastani Super Trekking -langasta (75 % shurwolle, 25 % polyamiadia). Nämä lähtevät lahjaksi. Kerä luisti hyvin molemmista päistä eikä edes sotkeentunut, joten tätähän oli hauska tehdä! Nämä ovat valmiina sitten Sukkasadon Heinäladon puolella.

Seuraavaksi olisi aika monta projektia.

1. Liivi Austermanin Alpaca Silkistä, se ihana vihreä Tallinnasta! Mutta riittääkö lanka...

2. Netkissalle huivi

3.Hennalle huivi

4. lisää sukkia

5. Revontulihuivi vironvillasta

Tämä ei ole järjestys lainkaan! Ensin ajattelin tehdä lahjahuivit, siinä samalla sitten sukkia ja sitten joskus loput. Liivi on jo aloitettu mutta jäänyt pahasti Sukkasadon jalkoihin. Ja on siinä ollut purkoosikin, koska teen sen eri langasta kuin ohjeessa.

Haruli voi hyvin, kyllä! Tikit poistettiin parissa minuutissa eläinlääkärillä pojan vain huokaillessa. Kopassa alkoi siten hurja pesu, joka jatkui kauan. Välillä piti ihan häiritä, ettei hiekkapaperikieli olisi riipinyt kaikkia karvoja - ja haavaa punaiseksi. Sairastelun aikana se oli ehtinyt jo lihoa (joku syötti kädestä...) 200 grammaa, mutta nyt nuo ylimääräiset ovat muuttuneet juoksuenergiaksi.

Höntti-Haru <3

Eilen pistäydyttiin Oulussa (kun ei päästykään Rovaniemelle) ja tuhlasin keväällä saamani kirjakaupan lahjakortin  Elina Väyrysen Kissan aktivointi -kirjaan. Naksutin meillä oli jo ostettuna, viikko pari sitten se hankittiin.

Ei tämä mitään tuhlaamista ollut: näettehän kissojen innon. Jaakko ojentelee kaunista käpäläänsä, mutta Harua taitaa vähän jännittää. Jahka luen ja tutustun kunnolla kirjaan, aloitamme opinnot. Leohan osaa jo istua ja lätkästä käpälällä (sitä voisi kyllä kutsua give me five -tempuksi) ylöspäin. Täytyy vähän miettiä, millä Jaakon saisi innostumaan. Se on niin nirso ja vähäruokainen, että norminappulat eivät kelpaa. Jospa se innostuisi muutenkin?

Elinalla on Temppukissat-niminen blogi, jonka linkki on sivupalkissa. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta ja selkeältä kirjalta - täytyy ihan suositella. Ja kissakuvat ovat ihania!