Marraskuu on tunnetusti pimeä ja kalsea kuukauksi. Jostain ihmeen syystä kuitenkin kuistilla tapahtuu: yksi jos toinenkin kukka on ruvennut kukkimaan, kasvamaan. Minulla ei ole suuria hortonomitaipumuksia, sillä minulle riittää, että "annetaan kaikkien kukkien kukkia, ihan rauhassa".

Ehkä kesä oli niille liian kuuma. Tai sitten kaikki on hortonomilauman ansiota. Näin luulen.

Hortonomit valmistautuvat työhän lepäämällä paljon. Marraskuu on siitä mukava kuukausi, että lampaantalja tuodaan taas sisälle.

Kissat kerällä tässäkin.

Sitten ei saa unohtaa ruokailupuolta.  Marraskuu ja hommat vaativat paljon enrgiaa. Tässä on tarjolla seitiä, tällä kertaa kypsää kaurahiutaleiden kera.

Hortonomihemmojen töiden tuloksia:

Pieni Ikea-kaktus kukkii taas. Kukka on pieni ja vaatimaton, eikä kauan kestäkään. Näitä on ollut muutamia.

Sitten marraskuunkynttilä on marraskuussa, ihan oikeaan aikaan, kukassa. Tämän kukan hoito on kesällä jäänyt hortonomeiltakin vähän vähemmälle... silti se jaksaa.

Taustalla on lunta!

Ja sitten kesän liian kuumassa viettänyt pelargonia ottaa nyt takaisin.

Kuistilla on kaksi orkideaa, joissa molemmissa on kukkavana. Kai tämä on kukkavana??

Niin kuin näkyy, ilmajuuria on paljon, eikä tämäkään kasvi ole saanut kesällä tarvitsemaansa huomiota. Eikö näiden pitänyt olla kranttuja ja tarkkoja kasveja? Hortonomien kukkalemmen tuloksia, ihan ilmeisesti!

Oho! Kuistille oli jemmattu viimevuotinen amaryllis, tai jäänteet siitä. Mikäs se sieltä pilkottaa?

Ensimmäinen lumi on tullut, ja jänikset ovat piirittäneet talomme. Tällä kertaa omenapuiden taimet on suojattu kunnolla.

Sitten hortonomit voivatkin kiivetä uuninpankolle lällättämään... (pelti on aika hyvässä käytössä)

... tai kaivautua vällyjen alle...

 

tai vallata taljan ihan itselleen.

 Kiitos hortonomit!