Agatha Viivastolla-blogista suomensi jonkin aikaa sitten Annis-huivin ohjeen. Se näytti vähän erilaiselta loputtomien kolmiohuivien jälkeen, joten tarjouduin neulomaan sellaisen siskolleni.

Sisko valitsi langaksi virolaisen villalangan. Tarkemmin en osaa langasta kertoa, sillä se ostettiin Karnaluksista, sieltä perältä, muiden pampuloiden seasta. Eikä siinä ollut minkäänlaista vyötettä. Epäilin sen aluksi olevan liian paksu, mutta ei, se olikin aika ohut ja toimi huivin pollukoissa aika hyvin. Jämäkkä lanka silti!

Hankalinta on niiden *******!! pallukkapollukkapompuloiden teko. Yritin tehdä seitsemän silmukkaa samasta - se kyllä onnistui. Mutta nurjalla puolella olisi pitänyt neuloa ne yhdeksi, ja se ei kyllä onnistunut yhtään! Kun ei vaan puikko mene niin monen langan alta. Purkoosi, purkoosi!

Onneksi en heti repinyt lankaa takaisin kerälle vaan yritin varovaisesti purkaa vain tarpeellisen verran. Ja onnistuin, huoh. Annis aloitetaan alhaalta pitsireunasta, joten ihan jo alun purkaminen harmittaa.

Agatha vinkkasi, miten pollukat tehdään: käytetään kahta pyöryä niiden tekemiseen. Toinen pyörö kulkee kyllä mukana, ja sitten nurjalla on helppo ujuttaa puikon kärki pöyröjen välistä. Toimii, mutta hidasta oli. Mutta kiitos tästä neuvosta, Agatha!

Leokin kävi ihmettelemässä uutta huivia. Se on aika kivan muotoinen.

Kurjat pollukat, mutta aika hauskat kuitenkin. Vähän niin kuin olisivat marjoja. Pihlajanmarjoja.

Annis kääräistään kaulaan tai sen voi kyllä pukea puseron päällekin ja jättää liepeet eteen.

Sen verran innostuin Anniksesta, että tein heti perään toisenkin ja uhrasin siihen sny-langan, 100 grammaa alpakkavillaa. No eihän se siihen ihan riittänyt, ja fiksumpi olisi lyhentänyt Annista, mutta... alpakkavilla kietaistuna kipeään niskaan ei ole mikään turha juttu. Kärsin joskus niskavaivoista ja silloin pidän yötä päivää villahuivia kaulalla.

Olisi saanut olla vielä ainakin 40 grammaa enemmän. Pääsin kuitenkin tekemään jonkin verran lyhennettyjä kerroksia.

***************

Kissojen kanssa ollaan taas eletty vauhdikasta viikkoa. Ensin jollain oli ripuli, mutta ei päästy koskaan näkemään, kenellä. Sitten Haru oksensi pari kertaa aamulla, joten ajattelimme, että Harulla on vatsavaivoja. Harua lääkittiin.

Sitten Jaakko lopetti syömisen kokonaan, ja rupesimme epäilemään, että kyllä se sittenkin oli Jaakko, jolla oli massu kipeä. Lääkäriin! Kaikki verikokeet sun muut otettiin, mutta mitään ei löydetty. Kuvattiinkin pari kuvaa, mutta ei mitään erikoista, paitsi paljon kaasua paksusuolessa.

Voi minun pientä Jaketsua!

Nesteytystä, piikkejä, lääkettä - ei antibiootteja, kun nyt ei oikein mitään varsinaista syytä ollut. Nyt Jaketsu taas syö, mutta vähän nirsonlaisesti. A/d:tä on mennyt, massu vähän huonona vieläkin. Saimme vinkiksi syöttää koirille tarkoitettu Canikur pro:ta, se kuulemma sopii myös kissoille. Se tukee suoliston normaalin bakteerikantaa.

Ensi viikolla lääkärille lähtee Kape. Kapella on vähän sitä ja tätä, pari kertaa on tullut vahinkoja sänkyyn ja pari uutta pintakasvainta on ilmestynyt. Mutta se syö hyvin ja nukkuu hyvin, seurustelee kanssamme lempeästi joka ilta. Minä en ajattele yhtään mitään. Minä en halua ajatella yhtään mitään.