Sari Samarnyn silmukat ja pistot -blogista muisti  tunnustuksella. Sitä varten piti ihan kaivella kuvavarastoja, sillä

"You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3 - 5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Meillä on täällä neljä nättiä karvakuonoa, joten päätin ottaa haasteen vastaan; varsinkin, kun se yksi huivi ei ole vieläkään valmis.

Kaivelin arkistoja, mutta jostain syystä vanhimmat muistitikut eivät suostuneet avautumaan. Ihmettä odotellessani julkaisen silti nämä kuvat:

Momo, Kape ja Leo. Täytyy olla syksyllä 2008. Kovin on poika pieni! Muut ottivat Leon heti hienosti vastaan.

Jotenkin tuntuu, että Leo on aina ollut iso. Ainakin isokokoinen se oli jo pentuna. Tässä näyte nukkumispaikasta. Ja tassu, Henna!

Jaakosta sitten vauvakuva.

Jake nukkuu yhä Kapen vieressä mielellään. Ihmekös tuo, onhan Kape lämmin kissa monessa mielessä. Jaakolle tulee vielä iso ikävä. Sitten me lohdutamme toinen toisiamme.

Joku on vähän räjähtäneen näköinen. Pieni koipeliini.

Ja sitten Harutsi, tuo pieni aurinkoisemme. Tässä Haru ja sisko Nami. Niin kuin näkyy, on keskivartalon pyöreys ihan alkuperäistä;) Jännä, miten tuosta hönötsistä näkee nyt jo, millainen sydänkäpy se oikeasti on.

Pentuihanuuksista huolimatta on sanottava, että aikuinen kissa on kuitenkin se ihanin, rakastettavin, omin. Silloin on jo olemassa suhde, ystävyys, tavat ja luottamus.

Neulerintamalla valmistuu hitaasti huivi Ullan Simplicitas-huivi. Jahka se on iso röijy ja saan sen reunukseen asti, jahka selkäjumi helpottuu, niin sitten se postataan.

Ai niin! Tämän tunnustuksen voi ottaa jokainen, joka haluaa katsella kuvia menneisyydestä.