Aloitin jo varmaan kaksi viikkoa (vai kolme?) sitten tekemään kaulaliinaa, joka ei vaan valmistu.

Katselin siskon luona edellistä SK:tä ja innostuin parista vaatteesta, joista otin kaavat. Sitten näin tämän huivin ohjeen. Tai ei se oikeastaan huivi ollut vaan villatakin miehusta. Minusta kuvio näytti niin hassulta, oudolta ja uudelta, että sovelsin sitä kapeaan huiviin.

Mutta kun ei valmistu. Eikä innosta.

Lanka on villaliivistä ylijäänyttä, ihanaa Alpaca Silkiä: passaa väri ja passaa itse lanka. Ja kun katson valmista osuutta, olen siihen aika tyytyväinen.

Mutta sitten se neulominen: edestakaisin neljää silmukkaa, sitten uudet mukaan ja vanhojen jättö, taas edestakaisin sellaista siksakkia. Reunasilmukasta reunasilmukkaan on matkaa ja aikaa menee. Aluksi en ymmärtänyt ohjetta, mutta nyt olen sen jo sisäistänyt ja  tylsäksi todennut.

Vähän levitettynä se näyttää tältä. Voisi olla aika vinkeä ohuemmastakin langasta!

En osaa sanoa, milloin tämä valmistuu, mutta jokin ihme jarru pidättelee uusista neuleista. Ihan kuin olisi pakko saada valmiiksi. Se on varmaan tämä kevät: ensin pitää saada edelliset asiat kuntoon, ennen kuin voi ryhtyä uusiin haasteisiin.

Siis keriä on vielä kaksi, joten pituuttakin tälle huiville pitäisi tulla, vaikka aluksi ajattelin, että ihan sellainen kerran kääräistävä vain.

************************

Huomattavasti iloisemmaksi tekee tämä toinen vihreä, joka löytyy Jaakon kauniista silmistä. Aika sama sävy kylläkin.

Jaakko ja kynnet. Jaakkokin on rauhallinen poika sylissä. Pieni kolli.

Ei kai tämä ole enää noloakaan, niin monta kertaa tätä on tehty. Varpaat haralle vaan!

Niin kuin huomaatte, Jaakon masussa ei kuulemma ole tarpeeksi valkoista. Se ei siis lähde enää näyttelyihin (joista se tosin ei oikein pitänytkään).

Meidän mielestämme se on upea juuri oikeanvärinen masu, jossa kasvaa hassun pitkää karvaa.