Kaulahuivi on valmis, huoh. Uskallan katsella jo muitakin lankoja ja malleja.

Kastelemisen jälkeen neulos vähän litistyi, mutta kiemurat tulivat paremmin esille. Tämä huivi pakataan talteen ensi syksyä odottelemaan. Mun lemppariväriä.

Olen minä muutakin tehnyt: talven messuilta ostin paperinarua ja sitten piti kokeilla: 30 kukkaa, joista tein pienen verhon keittiön ikkunaan. No, eihän se mitään peitä eikä oikein kunnolla näykään, eli se tarvitsisi ehkä jonkinlaisen taustan. Pitää miettiä vielä.

Sitten tapahtui kummia.

Minulla ei ole mitään pinkkiä. Pinkki on ollut vähän sellainen kummallinen väri, vähän epäilyttävä, imelä, aivan liian naisellinen, babydoll, barbi, ei mitenkään minuun sopiva väri. (Hesarin kk-liitteessä oli muuten vasta aika mainio artikkeli pinkistä ja sen historiasta.)

Niin sitä luulee aina kaikkea.

Ystävä lähetti tämän ja tiskirätin, joka ei enää ole kuvauskunnossa.

Hmmm?

Aivan ihana!

Vihreä, pinkki, Lidlin pääsiäsiorkidea ja komea (puolikas) kissa.

Kissatkin pääsivät osalliseksi tästä varovaisesta pinkin invaasiosta. On hyvin ruoka maistunut, vaikka kolleja ne ovatkin. Ei varmaan tarvitse huomauttaa, että keittiöpyyhekin on punainen.

(Ehkä meni vähän överiksi)

Piti ihan ostaa pinkit istuinpäälliset Ikeasta, kun niin pinkitytti!

Harua ei häiritse minun naiselliset epäilykseni.

Ja sitten alkoi kukkia kuistilla pelargonia ja...

..tulilatva.

On se ihan kummallista, miten periaatteessa inhokkiväri osaakin niin ihastuttaa.