Eihän meidän pitänyt mennä sinne, ei edes huomattu ensin, mutta sitten kuitenkin, vaikka Kempeleelle oikeastaan oltiin vain menossa...

Se on sitten Premior! Ja se on Leo the big boy!

Aamulla kuuden jälkeen pakattiin autoon yksi laulava kissa (Leo), yksi nukkuva kissa (Haru), yksi teini ja yksi isosisko. Ja aika paljon muuta kamaa, mitä nyt kissat reissussa tarvitsevat. Laulava kissa jaksoi laulaa lähes kaksi tuntia, mutta muuten mentiin ihan rauhassa.

Tulomatkalla sitten  koko takapenkki oli hiljainen pientä kuorsausta lukuunottamatta.

Näyttelypaikalla pienempi kissa hätäili sen verran, että pissasi koppaan. No problem. Sitten alussa vähän pelättiin, lopussa vain se isompi oli vielä epäluuloinen ja halusi nukkua rauhassa kuomun alla.

Molempien näyttelysuoritusta epäiltiin raskaasti etukäteen  tietyn paino-ongelman vuoksi. Juu, kyllä ne muut olivat -köhköh- jonkin verran solakampia.

Mutta oli mukava tavata Silvercometin Emmiä ja Sultsinan Maaritia ja Mirjaa! Ja nähdä paljon kissoja, joista mieleen jäivät jostain syystä niin kummallisen näköiset rexit. Kyllä on tyyppi muuttunut, mutta onhan ne sellaisia, että kaihoten katsoo niiden olemusta. Kyllä joka talossa pitäisi olla yksi rex.

Kellään ei ollut kameraa ("Etkö sä ottanutkaan?!") ja känny sanoi, että ei sovi. Pari kuvaa saatiin kuitenkin.

Harukin sai sertin! Hienon CAPin saikin! 

Lyhyesti Leo:

ex long body, ex muscular, ex colour, coat ex short, satiny and texture,  sweet big boy and fantastic temper (Helene Lis-Glader, SE)

Leo sai paljon kiitosta. Korvat ja silmät olisivat voineet olla isommat kokoon nähden ja tietenkin tuota painoa voisi olla vähemmän, mutta muuten hyvät arviot. Leo pelkäsi näyttelypaikalla ja oli aika hankala käsitellä, mutta sehän ei pure, ei raavi. Nappasin sen syliini häkistä ja menin niin kauaksi, ettei se huomannut omaa häkkiään, joten se turvautui minuun. Työnsi isopoika päänsä leukani alle, mutta yllättäen oli arvostelupöydällä rauhallinen. Ja pääsi vielä kisaamaan paneelipaikasta!  Mutta Helene onkin oci-kasvattaja ja osaa arvostaa kommeita poekia.

Lyhyesti Haru:

Big boy, no elegans, ex temperex, coat closelying, ex colour (Lena Chapman, SE).

Haru sai kiitosta oikeastaan kaikesta, hännästä, turkista, silmistä, päästä, mutta "ex condition (except for the over weight)".. läski ihan virallisesti. Siitä tuo eleganssin puuttuminen. He loves food!

Niin, eihän ne kissat itse kaapille mene (paitsi Haru), joten syytä katsoa peiliin. Laihis kissoille, ihan jo niiden terveyden takia.

Entäs Jaakko sitten?

Jaakko laulaa uikutti kuulemma ovella, kunnes päätti, että talon isäntä on kokonaan hänen ja hyppäsi syliin ja kiehnasi, seuraili pitkin päivää isännän touhuiluja. Ja Jaakko kun ei ole sylikissa ollenkaan...