Ei ulkotöitä, ei nyppimistä... mitä sitä oikein tekis?

Ompelukone käyntiin vaan. Kyllä ompeleminen on kivaa, niin, silloin kun lanka ei katkea jatkuvasti eikä alalanka syrttää. Aika usein tapahtuu minulla kyllä molempia.

SK:n  paitajakun kaavat olivat piirrettynä jo jonkin aikaa ja itse asiassa ostin taannoin Oulusta Marimekon myymälän alepöydästä jakkuun tai paitaan - miten vain - kankaankin.

Vähän tuollaista harmaavihreetä, jonkinmoista hopeaa välkehtii vaaleammassa harmaassa. Paita yltää puoleen reiteen eikä siihen tule nappeja; jotenkin tuli navettatakki mieleen, kun sitä ajattelin. Mutta paksu vyö puuttuu vielä.

Kaavat olivat selkeät ja kangasta oli helppo ommella.

Neiti tytär sanoi, että kun täytän 50 vuotta, en tarvitse lahjaksi toivomaani Iloista takkia, sillä osaan kuulemma tehdä sen itse - eikä tämä ollut kohteliaisuus (en nyt ihan just ole täyttämässä, mutta aina Iloisen takin nähtyäni muistuttelen, että tuollainen sitten minulle:) Hitsi, tällä on sana hallussa...

No, aion minä tätä pitää sitten joskus töissä farkkujen kanssa.

Sitten ommeltiin trikoota (ai tuota neulaa!!) Tein pari tunikamekkoa Rockserin trikoista, yhden mustan ja yhden raidallisen. Mallissa on levenevä helma ja pari muotolaskosta. Kaavan on siskoni jäljentänyt kirpparimekosta.

Mutta sitten yön hiljaisina hetkinä mietin Siilinjärven näyttelyä ja Leoa, joka kaipasi suojaa. Muistin, että kaapissa on vielä aimo pätkä Jyskyn jotain veluurityyppistä kangasta ja varastossa patjan riekaleet.

Tein koooooorkeat reunat, niin korkeat, että lopuksi piti ommella yksi reuna kiinni alemmaksi. Siitä on hyvä kuikkia.

Kelpasi Leolle, vaikka Haru sen ensin omikin. Ja sopiihan tuonne kaksikin, niin on vielä lämpimämpää ja mukavampaa.

Hyvää juhannuksen odotusta kaikille! Toivottavasti säätyyppi muuttuu pian