Teimme äiti-tytär-matkan ulkomaille ja jätimme kaikki kollit kotiin. Aluksi matkaan piti lähteä siskoni, mutta valitettavasti hän ei päässyt matkaan. Teinillä oli ennakkoluuloja, mutta ne karisivat todella nopeasti.

Mutta missä ollaan?

Vanhoja taloja ja hienoja fasadeja.

Näitä tuijotettiin niskat köyryssä ylöspäin. "Katso tuonne!" Ja sitten valokuvattiin, taas.

Aina löytyi uusia ihmetyksen aiheita.

Vähän ehkä ränsistynyttä osittain, mutta siinä sen viehätys ja kauneus olikin.

Lohikäärmeita! Raskasta työtä tekeviä miehiä! Jugend-taloja ihan ympäriinsä.

Mutta myös vihreitä ja viileitä puistoja.

Ei, ei ole Bremen, vaikka musikantit tässä ovatkin.

Kaupungin ulkopuolella oli eläintarha. Kirahvien talo taisi olla aika uusi ja niillä oli hyvät tilat. Muuten eläintarha ei ollut niin masentava kuin etukäteen ajattelin. Miljöö oli kaunis ja kaikesta näki, että kyllä yritetään parantaa koko ajan.

Ja kissa katolla! Muuten kissoja ei näkynyt kovin paljon, paitsi se yksi, joka me otettiin mukaan:)

Tämä kuva varmaankin paljastaa, missä olemme, ainakin niille, joille tämä kaupunki on tuttu. Tänne ei ole kovin pitkä matka (paitsi meiltä), tämä ei ole kovin kallis kaupunki ja tämä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen vierailukohde. Suosittelen! Eikä ole turvaton, vaikka nettikeskustelut ehkä niin väittävät. Kaikkihan riippuu aina matkaajasta.

Niin se kissa? Meillä on uusi perheenjäsen Muris, joka valtasi sydämemme kerralla. Kotonakin se otettiin sydämellisesti vastaan, ja Leo kokeili, voiko sen viiksiä lyhentää. Ei voi. Se ei veny kovin hyvin, mutta selvästikin se pitää halimisesta, ja kädet mielellään silittävät sen pehmeää turkkia.

Ihan selvä rotukissa.