Viikon viimeinen työpäivä, työasiat  syksystä kasassa ja tunne, että nyt muuten aloitetaan hiljalleen joululoma, niin se tuntuu pitemmältä.

Ja kotona yllätyspaketti!

Tämä paketti tuli Sirpalta  Kivikunta kasvikunta eläinkunta -blogista. Me kutsumme täällä Sirpaa Kapen mummiksi ja ajattelemme aina lämmöllä Sirpaa ja hänen perhettään, koska meillä oli ilo ja kunnia elää Kapetsiinin kanssa niin kauan.

Kape pieni kiharaturkkinen joulukissa, lämpöpatterini.

Mitäs täällä on?

Tämä on kyllä ihan lavastettu kuva, sillä paketti on jo tyhjennetty, ja Leo kuopii kirjekuorta. Siinäpä olikin kuopimista ja ihmettelemistä.

Tällainen hieno paketti!

Kaunis käsinkirjoitettu kirje, toffeeta, teetä, sorsalelu ja ja kvittenlikööriä.

Toffeet jaoimme kolmeen osaan, että jokainen sai maistella. Mies tykkäsi eniten piparkakkutoffeesta, tytär mustikka- ja minä sitten salmiakkitoffeesta. Aika hauskasti!

Teetä, ja roibos on kyllä tuttu, tulee juotua aika paljon, ja Jaakko jotenkin innostui ja lennätti hellyttävää sorsaa itämaisen innolla. Tuo punainen viltti oli myös paketissa, ja se levitettiin kissojen koriin uunin eteen. Kissoillekin oma pieni joulu (joulukuusi tulee sitten vasta aattona sisälle, kollit, sitten teille joulua vähän enemmän).

Sitten oli tällainen yllätysputeli, joka saa odottaa jouluiltoja. Täytyy myöntää, että kumpikaan meistä aikuisista ei tunnistanut kvitteniä. Sana on kirjallisuudesta tuttu, mutta siis että Suomessa..? Onko se marja vai hedelmä..? Pensas...? Puu...? Täällä pohjoisessa kun asutaan:) .

Mutta ilolla odotamme maistiaisia! Tälle putelille ja jalolle juomalle on paikka joulun hämärissä illoissa: kissat makaavat korissa uunin edessä, olohuoneen pöydällä on suklaata, telkkarista tulee mitä tulee tai sitten kuunnellaan joululauluja. Ja maistellaan Kivinotkon kvittenlikööriä.  Se on Sirpan tekemää ja varmasti aivan loistavaa juhlajuomaa.

Voi, kylläpä minua nyt pidetään hyvänä!

Kiitos, Sirpa, hienosta joulupaketista!