Tänään päätin tyhjentää pakastinta ja tein suppilovahverokeittoa. Meillähän kissat osallistuvat ruuanlaittoon ahkerasti: aina on joku kärkkymässä makupalaa, toinen nuolemassa leikkuualustaa (jos silmä välttää), kolmas hyppimässä niskaan (tästä on käyty pitkiä keskusteluja ja  käytetty aika painavia sanoja, joten vähenemään päin on, onneksi).

Sitten istumaan rivissä katsomassa. Ne varmaan arvostelevat. Ja opiskelevatko ne? Kokiksi? Jos vaikka tarjoilu loppuu?

Meilläkin on muuten pian ruoka-aika.

No niin on, parin tunnin kuluttua, jätkät.

Plääh.

Suppiskeitto ei tainnut tuoksua niin hyvälle, että olisi pitänyt ihan kattilan luokse tulla nuuhkimaan.

Sitten yritettiin ottaa joulukuvia, mutta...

Joku kuikkii, toinen määkii, kolmatta alkaa kiinnostaa jokin muu. Näissä kavereissa on kuitenkin parasta se, että ne viihtyvät hyvin yhdessä, vaikka aina ei ihan rakkautta olekaan ilmassa.

********************************

Kiireiden alla en ole juuri neulonut yhtään. Neuleplääh? Aloitin ympyrävillatakkia, ei napannut kuitenkaan tällä kertaa. Ei lapasia, sukkia ehkä. Sitten aloitin Myst-huivia turkkilaisesta langasta. Saa nähdä, miten pitkälle pääsen. Huivi on aika ihananmallinen, mutta hirmuisen pitkä: lähes 300 silmukkaa. 

Etenee hitaasti, kuin nautiskellen, tällä kertaa ei ole kiire yhtään.

Mihinkäs sitä, näin joulun alla. Lumitöitä tehden, omat työkiireet lopettaen, kyllä taas tästä.