Muistelin viikonloppuna, miten ennen tehtiin kotona toffeeta. Oli hirvittävä makeannälkä, ja kaapissa ei ollut juuri mitään. Äiti töissä, lapset kotona. Ja pitäis saada karkkia.

Oli ilmeisesti kuitenkin sokeria ja kermaa. Niitä keitettiin pitkään, kunnes keitos alkoi jähmettyä. Sitten parvekkeelle pakkaseen  ja pian pääsi narskuttelemaan sokeria!

Leivotaan-lehdessä oli aika kiva ohje, joka toi lapsuuden makeudet mieleen. Minttuinen toffee.. mmm...

Eiku kokeilemaan!

Ensin keitettiin pitkään. Ohje väitti, että 30 - 60 minuuttia riittäisi, mutta kyllä siinä yli tunti meni.

Sitten vihdoin ja viimein kaadettiin seos paperille...

..ja leikattiin paloiksi, jotka rapsahtelivat.

Isäinpäivästä oli tyhjentynyt rasia, johon palaset laitettiin. Yritin kääriä niitä sellofaaniin, mutta eivät ne minun karkkini kyllä kiinni pysyneet.

Nämä maistuivat vähän Daimilta.

Ei, kissat eivät olleet tippaakaan kiinnostuneita näistä herkuista! Outoja olentoja.

Tänään keskiviikkona rasia on jo tyhjä:)

*****************************

Neuleplääh hellitti sen verran, että sain Myst-huivin valmiiksi. Lankana käytin  Alize angora gold -nimistä lankaa, jonka mielestäni ostin taannoin Turkista. Kerässä oli 100 grammaa ja 550 metriä, ja kaik män. Olisi ehkä pitänyt käyttää vähän suurempia puikkoja.

Harmi, ettei sydänkuvio erotu paremmin.

Olihan tätä aika työläs tehdä lyhennettyine kerroksineen pitkällä pyöröllä, mutta huivi on kuitenkin kelpo käyttöhuivi. Ja pehmeä! Se kietaistaan mustan hurstin päälle ja heti on lämpöä ja väriä.