Ei ole kiva lähteä matkalla, kun kollipoika sairastuu päivää ennen ja on menossa hoitoon mummolaan. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.



Silittelin matkavaatteita ja ihmettelin, kun Jaakko kävi parin minuutin välein pissillä - ja teki pienen lurauksen. Eiku tilaamaan lääkäriaikaa.

Vaiva olikin pelottavan kuuloinen: virtsarakossa oli verta. Ei ollut virtsakiviä eikä bakteereista ollut tietoa, joten ell arveli, että voisi olla idiopaattinen kystiitti. Se ei kuulkaas ole yhtään kiva tauti. Jaakko sai ab-piikin ja kipupiikin, ja jäimme odottamaan viljelytuloksia.

Viljelyssä todettiin kuitenkin jonkin verran kasvustoa ja  bakteereja, joten JakkoVakko sai pitkävaikutteisen ab-piikin (pelasti matkamme), kipulääkekuurin ja ravintolisä Arthroflex-kuurin. Systeri lupautui antamaan joka toinen päivä kipulääkettä, joten mummon ei tarvinnut yrittää lääkitystä. Nyt sitten odottelemme, jatkuuko vaiva vai onko kyseessä todellakin tuo idioottimainen kystiitti. Se on aika helposti krooninen, ja kissa voi tarvita kipulääkettä hyvinkin usein.

Kystiitin takana on mm. ruokavalio ja stressi. Jaketsu on nirso raksupoika, joten siinä voisi olla yksi syy. Stressistä en tiedä, mutta Harun poismeno ja Karrkin tulo voivat tietenkin vaikuttaa, vaikka ihan ensimmäisenä en stressiä osaisi arvata. Hurjalta tuntuu, mutta nyt siis toivotaan, että kyseessä on tavallinen pissitulehdus. Lirauksia ei-toivottaviin paikkoihin ei ole ilmestynyt, vaan Jaakko ravasi ihan hiekkiksellä.

Mutta nyt kuitenkin ollaan jo selvästi paranemassa - ja mummolassa olosta on nautittu.

Matkakuvia säästetään seuraavaan kertaan, mutta ihan noin maistiaiseksi:



Missäs oltiin? ;)