Kape (Iriksen Gabriel s. 1992) on punainen cornish rex, Leo (Silvercomet Lion King s. 2008) kanelitäplikäs ocicat ja Jaakko (Sultsinan Houkutus s. 2008) on sinitäplikäs valkea itämainen.
Paketti on tullut hienosti perille -sieltä kaukaa- ja kortti myös jo aiemmin! Helpostihan paljastuisit, mutta en taida viitsiä lähteä käymään sny-osallistujia läpi. Sitten toukokuussa, jooko?
Paketti odotti minua töistä tullessani pöydällä, ja kotiväki ihmetteli kovasti, miksi saan paketin Saksasta ja mitä siellä on...ihmeellisesti aikuistakin jännitti. Jouluko tuli?
Langat menivät nappiin, kiitos! Lilasta tykkään kovastikin ja tuo Regia... Aloittamani huivi on juuri sitä, kaikki Regian värit kyllä viehättävät. Regiasta teen joko huivin tai sitten ne toooosi pitkät sukat, jotka vyötteessäkin ovat. Filziä vielä mietin, mutta langahan huopuu hyvin, hmmm? Lapaset, kissat, olen joskus hatunkin huovuttanut....jos sekottaisi valkoiseen lampaanvillalankaan?
Ja teetä! Sitä mulla menee! Ostfriesen Tee on tuttu Saksan-vuodelta Bremenistä (hankittiin kesällä lisää mutta meni jo!) ja Nukkumatti-teetä kokeillaan jo tänä iltana. Ja arvasit oikein, Suomen pakkasissa iho on korppu ja villaneulojan iho on varsinkin muotoa korppu! Serviettejäkin aina tarvitaan!
Kiitos myös kirjeestäsi! Olen itsekin ekakertalaisena mukana tässä - tämä on kyllä aika hauska tapa tutustua muihin neulootikkoihin
Viikko menikin sitten nopeasti - oli jotain odotettavaa! Piti lähteä nopealla varoitusajalla Jyväskylään.
Neulerintamalla tapahtunutta: villatakin takakappale, pitkä, on valmis. Motivaatiosysäystä odottelee neljä muuta kappaletta... on ollut töissäkin kiireitä.
Viikolla saapui Mustista ja Mirristä saadulla etusetelillä tilattu valokuvakirja. Olipa se teos! Kuvia kirjaan valitessani en ollenkaan odottanut, että kirja olisi niin korkeatasoinen - odotin pehmeäkantista painotuotetta. Kovakantinen ja paperi olikin kiiltävää ja paksua. Harmittaa vähän, että en tehnyt vieläkin parempaa valinta- ja kirjoitustyötä etukäteen.
Vasta loppumetreillä huomasin, että sivut olisi voinut taittaa kokonaan itse. En jaksanut enää: sivuja on 30, eli kuvia tähän on uponnut paljon. Mutta mukava, että sadoista kuvista ainakin parhaat on tallessa kirjamuodossa. Minulla ainkin digikuvien paperiversiot on laskettavissa yhdellä kädellä.
Tuttuja kuvia?
Sitten piti - sisäinen pakko kai - lähteä Jyväskylään päivätripille. Aamulla kuuden jälkeen junaan ja illalla neljän jälkeen bussilla takaisin. Kotona siinä yhdeksän maissa... Siinä meni se lauantai. Shoppailemaan? Ehei, ehei - tämä oli se juttu, salaisuus: meille tulee kissalaumaan uusi pieni jäsen. Se on jokin näistä:
Arvaa kuka!
Yritin kuvata 5 - 6-viikkoisia pentuja erittäin huonolla menestyksellä. Valoa riitti juuri ja juuri (kasvit ovat tarkkoja - ne eivät liikkuneet) ja pennut sähelsivät paikasta toiseen. Tässä ne kuitenkin ovat, neljä ocia ja kaksi simskua. Kysehän on tietenkin Yrttitarhan Fujista (keskellä) ja hänen kummallisesta pesueestaan. Yrttitarhan sivuilta löytyy lisätietoa tästä perin oudosta sakista. Ja suloisesta. Niin, minähän otan ne kaikki. Tai ainakin haluaisin ottaa.
Huoh. Ovat ihania. Ohessa video ocipentujen tassuleikistä.
Matkalla aloitin Revontuli-huivin, mutta enpäs sitten jaksanutkaan neuloa sitä matkalla paljon. Se varmaankin sitten vuorottelee villatakin kanssa.
Oli ihan pakko käyttää silmukkamerkkejä. Edellisen ison huivin jälkeen en luota itseeni ollenkaan huivien suhteen. Tässä pysyy ainakin osiot kohdallaan, minullakin.
Lankana on Minipaletti. Saa nähdä, jääkö kuvio piiloo vai tuleeko se sitten pingotuksen jälkeen paremmin esille. Revontulihuiviin voisi kyllä käyttää paksumpaakin lankaa, mutta halusin ohuen.
Villatakki siis. Lampaanvillalangasta, jonka ostin Vuokatista Sukka Summitista 200 g/ 5 euroa. Malli löytyi ihan läheltä, eli Modasta 5/2009. Siinä malli on numero 1, ruskea, niukka ja hupullinen. Tästä tulee pitkähkö, mutta hupusta en ole vielä varma. Ei se ihan niin muhkea ole, mitä kuvittelin. Vähän karvasteleva, mutta olkoon.
Kiemurtelevaa kaapelia en ole ennen tehnyt, mutta eipäs tuo ollut vaikea ollenkaan. Lankanypyt sen sijaan aiheuttivat vähän pään vaivaa. Keskellä on helmineuletta, reunassa tiukat palmikot. Mallia muutin sen verran, että jätin turhat laskemiset ja annoin ison palmikon ja kaapelin ja nypyn kohdata samalla rivillä.
Kissoille tulisi ihana alusta tuosta langasta. Jaakko tunkee iltaisin syliin, kun neulon tätä. Lopusta voisi huovuttaa jotain?
Ihmeen riittävää tuo lanka on. Taisin vähän liioitella ja ostin 7 vyyhtiä (), ettei vain loppuisi kesken. Ei taida loppua. Toisaalta tykkään paljon luonnonvalkoisesta villalangasta ja sitähän voi käyttää vaikka mihin; sisko suunnitteli värjäävänsä omaa satsiansa kesällä luonnonväreillä. Jos siihen samaan rupeaisi kimppaan? En ole koskaan värjännyt lankoja luonnonväreillä. Ja lanka huovuttaa tietty helposti, joten lapasia, pipoja, kissanpetejä...
Selkäkappaleessa mennään! Ensimmäinen pallokerä (iso...) on vähän yli puolessa välissä. Nyt on kyllä jo kiusaus aloittaa jotain pienempääkin - tässähän menee iäisyys!
Kato Jaska, noi on niitä silmukkamerkkejä. Ei tarte Pirjon laskea enää...
Jatketaan kissojen parissa. Ensin käytiin läpi massut (Jaakon massukuva on vielä kuvaamatta - se kun ei tykkää), nyt on sitten tassut. Frieden valtakunnassa esiteltiin erinäisiä kauniita tassuja ja pohdittiin niiden kauneusarvoja.
Tässä tassupari viime kesältä. Kuvattu sohvalla, aurinko paistoi ja täpliksillä oli kuuma...
Tarkistin: eivät ole Jaakon tassut enää noin valkeat!
Leon tassu: vähän kuiva näyttää olevan. Sisäkissoja ovat. Eikö tulekin kiusaus työntää sormi tuohon anturan ja varpaiden väliin?
Tassu työssään (tätä hommaa ei ikinä väsy katsomaan).
Kunhan aurinko taas paistaa, yritetään saada kuva harovarpaista:)
Edellisessä bloggauksessani taustalla näkyi kanavatyö, jonka oli tehnyt sisareni. Saila halusi nähdä teoksen kokonaan, ja muistin, että minullahan on toinenkin sisareni valmistama ompelutyö. Sisareni on cp-vammainen ja nauttii käsitöistä - hän tekee PALJON käsitöitä. Ompeluhommat ovat helpoimpia, koska työn voi kiinnittää hakaneulalla esim. suureen tyynyyn. Koukkuaminenkin onnistuu.
Tässä työssä ovat siis entiset kollimme sininaamiosimsku Mäkä, ruskeanaamiosimsku Momo ja tietenkin Kaputsiino. Koko jengi. Kuva vähän heijastaa, koska työn päällä on jokin lasi.
Samoin tein löysin toisen työn, joka on odottanut kehystystä aivan liian kauan. Tässä mallina on ollut muutamia kissafiguureja.
Onko tuttua? Keräsin joskus aikoinani itseäni miellyttäviä kissajuttuja, tässä niistä osa. Nykyään varasto on vähän piilossa, keräävät ruojat pölyä rutkasti. Hauskoja ne kyllä ovat! Kerran tunsin miehen, joka keräili elefantteja, pieniä ja isoja. Niitä olikin sitten joka paikassa, pieniä ja isoja norsuja, norsutauluja jne. Niin fanaattinen en ole.
Onkohan lukijoissa keräilijöitä? Näistä suurin osa on puuta, takana on huovutettu rautalankakissa, edessä yksi lasikissa ja marmorikissa oikealla. Pitäisiköhän etsiä kokoelma taas kokoon...
Kirjastossa hihasta nykäisi pari uutta kirjaa. Etsiskelen puolitosissani ohjetta valkoiseen isoon villatakkiin (Ravelrysta en ole vielä etsinyt), ja löysin nämä uudet kirjat. Molemmat ovat vuodelta 2009. Suosittelen! Brittein saarten neulemallit sykähdyttävät.
Kuvan naisella on päällään Elämänpuu-villatakki, jonka voisi toteuttaa pitempänä. Vaikka toinen kirja sisälsikin miesten neuleita, mikäänhän ei estä tekemästä vaikka tätä..
Aika muhkea! Kiva kaulus... nyt täytyy miettiä. On siinä mielessä onnellinen hetki, että yksikään neule ei ole puikoilla eikä oikein ole idistä, mihin suuntaan seuraavaksi. Voi katsoa, miettiä, suunnitella, hypistellä lankoja ja selailla kirjoja, nettiä. Suunnittelukin on antoisaa! Yleensä vain mahtavia neuleita löytyy ihan liikaa.
Ja tähän lähdin mukaan, ensimmäistä kertaa! Hauskaa, hauskaa! Kysehän on salaisesta neuleystävästä..
Ensimmäiset Sukka Summitista hankitut langat on jo kohta tuhottu, kunhan toinenkin lapanen valmistuu. Piposta aloitettiin. Vaikka taitaapa kaksi kerää olla liikaa. Taitaa tulla vielä sukatkin!
Lankana on 7 veljestä Raita ja väri oli tuollainen siniturkoosi. Tytär kelpuutti tekemäni pipon käyttöön, jihuu! Ohje on uusimmasta Novitan lehdestä ihan suoraan. Lämmitystä lisättiin ompelemalla fleecen suikale korvien suojaksi. Tähän kuvaan pipoa on vähän taiteltu, vedetty ja litistelty: kovin helposti se jää törröttämään pystyyn päärynänä.
Tulossa saman palmikon lapaset ja käytössä on jo turkoosista Novitan Teddystä tehty iso kolmiohuivi. Kyllä nyt turkoosia piisaa...jos ne sukatkin vielä.
Lapset kasvavat! Iso nukkekoti sai luvan lähteä ja päätyi välivarastoon toiseen huoneeseen. En ole nukkukoti-ihmisiä, joten alkuperäiseen käyttöön tämä talo ei taida vähään aikaan päätyä. Kukkia voisi laittaa? Varastoonkaan ei oikein voi viedä. Kokeiltiin jo jonkin tauon aikana, ja koti meinasi homehtua!
Täpläveikot tiesivät heti, mihin sitä tarvitaan.
Jos sää Jaakko asut alakerrassa, niin asun sitten täällä ylhäällä. Käydään sitten kylässä. Tää kattois täältä parvekkeelta.
Eiku jos mää kuitenkin asuisin täällä alhaalla... Mutta on kyllä vähän ahasta. Mut mä mahun, mä mahun!
Tai jos mä kuitenkin asuisin ihan katolla - sellainen ullakkosviitti, tiijätkö?
Leo, miten sulle kävi? Tipuitko sä? Leo??!!
Taustalla on siskoni ompelema kanavatyö vanhoista, entisistä pappakissoistamme - ja onhan siinä Kaputsiinokin, iloisesti nauravana!
Tämä Lady on siis tehty Pirkanmaan käsityökeskuksen vahvasta Pirkka-langasta, 100 % villaa. Ihastuin messuilla turkoosiin ja halusin tehdä siitä kunnon villatakin - sellaisen, että ei palele, kun pakkanen paukkuu ympärillä. Sellaisen, joka on reilu villatakki: vähän paksu, jäykähkö ja samalla superlämmin - ja tietenkin myös avattuna kelpoinen. Lady on sellainen; sen voi kääräistä kiinni tai jättää auki tai kiinnittää edestä vaikka yhdellä napilla.
Näääiiin pitkät hihat. Ihan pikkuisen vajaamittaiset vain (minulla taitaa olla aika pitkät kädet..)
Napit ovat sarvea ja käsinhiotut ja -tehdyt. Ihan oikea aarre juuri tähän villatakkiin ja sopivat hyvin. I-ha-nat <3! Tein neljä napinreikää.. vielä mietin, poistanko yhden vai en. Neljäs nappi tulee rintojen alle ja antaa vähän muotoa, jos sen laittaa kiinni.
Hihat ovat leveät, enkä niihin tehnyt kavennuksia, vaikka teinkin niistä aika pitkät. Teemukiin asti ne eivät yllä lillumaan.
Tästä tuli sellainen konstailematon pitovillatakki. En ole sitä kastellut vielä (niin kuin näkyy), mutta neuloessa sormet värjäytyivät siniseksi. Ei siis vaaleita paitoja alle.
Vuokatissa Katinkullassa on Sukka summit tämän viikonlopun ajan, ja sinne päräytettiin systereiden kanssa halki pakkasen valtaaman Kainuun. Mitään ei pitänyt TIETENKÄÄN ostaa, mutta voih... miten tätä voisi edes selittää? Eilen juuri katsoin epätoivosensa lankoja, jotka pitäisi neuloa, mutta...
Mutta nämä kaikki langat ovatkin ihan tarpeen! Niille on siis jo käyttö suunniteltu. (Hävettää ihan myöntää, että ainahan ei näin ole...)
Siis: Leo ihastelee ja haistelee villalankakasaa, joka on tarkoitettu jo kauan kaipaamaani muhkeaan villatakkiin. Näen silmissäni valkoisen pitkän villatakin, jossa on palmikoita, ehkä helmineulette... olisikohan huppukin? Mari Muinosella on hienoja malleja. En tiedä, ihanko noin komeita kuin Marilla, mutta sinnepäin, sinnepäin.
Katselin ensin Novitan Tempoa, joka maksoi 10 e/ 3 kerää, mutta sitten.. Mattokutomon koisuojatut lampaanvillalangat maksoivat valkoisena 5 e/ 200 g! Tasalaatuista (mattoihin tarkoitetussa ei voi olla laatuvirheitä), tiukkaa lampaanvillaa, valitettavasti ei enää vain tuoksunut. Helppo valinta: Tempo pois, lampaanvilla tilalle. Nyt mallia etsimään.
Minipaletti on huivia varten, jonka aloitan heti, kun uskallan. Keskisilmukka ei enää karkaa, kun on silmukkamerkkejä, mutta itsetunto sai kolauksen;)
Seiskaveikasta pitää kuulemma tehdä tyttärellä "sellainen pipo, joka roikkuu" ja lapaset. Tehdään tehdään, heti tehdään, jos äetin tekemä kelepovvaa!
Ja ai niin! Tämä meinasi unohtua.
Myyjä antoi ohjeet, miten homma sujuu, mutta tulee onneksi noin kuukauden kuluttua paikalliseen lankakauppaan ja ohjaa ihan kädestä pitäen, miten tuo pelittää.
Kissakuvana tällä kertaa Kapsu ja Kapsun maha. Masuteemaa, kyllä Friede ja Figo.
Kapsun maha on lähes karvaton, pehmeä, silkkinen ja lämmin, ja sitä pitää silittää aina. Kaputsiino haluaa joka päivä kellahtaa syliin (oli siinä neule tai ei) ja tarjoaa auliisti mahansa kaikenlaiselle rapsuttamiselle. Se muistuttaa kissanpennun masukkaa.. on siinä joskus ollut enemmänkin nukkaa, mutta ei enää vuosiin.
..lapanen. Ampiine innosti, ja piti kokeilla, syntyisikö mitään. Ensin ei jaksanut, kehannut, viitsinyt, mutta sitten alkoi ideoita vilistellä. Ideat eivät olleet tietenkään käyttökelpoisia, huoh. Ostin sitä pellavalankaakin. Ei toiminut.
Omassa lankakopassa oli mustia SandnesGarnin Ianett-keriä, 100 %:sta merinovillaa. Fiksu mies oli kerran ostanut lahjaksi! Posti toi yllättäen helmiä, ihania säihkyviä timangeja - helmiä, jotka hohtavat sisällään olevan hopeamaalin vuoksi.
Jos vähän sellaiset fiinimmät lapaset...? Ihana suloiset vai mustat ja syntiset?
Ne ovat pitkät, lähes kyynärvarteen ulottuvat. Valepalmikkoa, ensin joustinta (takareunasta oikea silmukka), timangeja kämmenselkään, intialainen peukalo. Istuvat kuin hanska!
Toiseen lapaseen virkkasin varteen kokeeksi jostain Novitan huiskulalangasta reunuksen. Teenkö toiseenkin?
Ranteessa on taas pätkä joustinta. Timangit eivät loista kuvassa - värikin näyttää luonnonvalossa kuvatussa lähes harmaalta.
Äidin vähän paremmat juhlalapaset. Sopivat hyvin pikkumustaan. Valkoiset voi tehdä sitten kesää varten.
Lankaa meni vajaa 70 grammaa, puikot 2½. Varressa on 60 silmukkaa ja ennen rannetta kavennusten jälkeen 50 silmukkaa. Näitä oli todella hauska neuloa, vähän glamouria tammikuun kylmyyteen. Mutta oikeasti: voi niitä pitää. Käärii vain varren kaksinkerroin. Merinovillasta tuli huippupehmeät ja lämpimät lapaset!
Tilaamani lady-langat eivät ole vieläkään saapuneet, joten olipa aikaa tehdä muutakin.
Jotenkin olen kovin ihastunut yhä Lankakomeron Calystegia-kauluriin. Olen tehnyt jo yhden, mutta alkuviikolla innostuin taas ja tein kaksi. Kauluri oli tarkoitus lahjoittaa ystävälle, mutta säikähdin Stonen kutiavuutta ja kokeilin toista lankaa.
Ensimmäisen tein Novitan Stone Luxus 100 %:sesta villalangasta, mutta keskellä pakkaskelejä alkoi tuntua, ettei sitä voi mitenkään pitää lähellä kaulaa. Se kutittaa ihan sietämättömästi! Karheus tuntui jo neuloessa. Pakkaskelien mentyä pitää toki ottaa vähän takaisin, mutta kovin pehmeä lanka se ei ole. Kuivuvatko kädet villasta lisää?
Toisen tein sitten Debbie Bliss baby cashmerino-langasta, jota löysin paikallisesta lankakaupasta. Uusi tuttavuus minulle (55 % merinovillaa, 33 % mikrokuitua ja 12 % kasmiria). Käsialasta tuli vähän löysähkö, mutta lankaa oli kyllä nautinto neuloa. Tykkäsin. Ja tää lanka on pehmeetä...
Alempaan paksummalla langalla tehtyyn kauluriin loin 84 silmukkaa ja ylempään 105. Stonesta tehdystä tuli paksu ja villava, sopii hyvin pakkasiin kyllä sekin. Ylempi lähtee lahjaksi ja alempi jää ihan itselleni.
Jotenkin on tuo valkoinen väri jäänyt minulle päälle. Päivi oli tehnyt värikkäitäkin, ja nekin näyttävät hyvältä.
Lankakauppaan ei kannata lähteä - mukaan tarttuu aina jotain ylimääräistäkin. Tällä kertaa silkkialpakka huusi alekorista perääni (sellainen liivi.. tai tunika...) ja pellavalangalle (sekin alekorissa - kun halvalla saa, niin...) on jo suunnitelma, joka tosin voi olla ihan käyttökelvoton.
Ja hiihtokausi on jo avattu! Nyt odotellaan vain kevätaurinkoa ja kevätkelejä, keväthankia. Kissatkin odottavat... haikeina tuijottavat pallerot ikkunasta ulos;)
Ladyn lanka loppui kuin loppuikin, joten jouduin tilaamaan sitä lisää Pirkanmaan käsityökeskuksesta. Piti tarttua toiseen työhön. Lehmus-huivi oli melkein jo muuttunut ufoksi - olin tehnyt sitä lähinnä vain automatkoilla. Huivia ei kannata tehdä automatkoilla, voin sanoa, jokaikinen kerta niskat menivät kipeäksi.
Lanka oli Araucania.(Hand dyed in Chile. Ranco Multy. 75 % villaa ja 25 % polyamidia). Sävyt olivat minun, joten ihastuin lankaan, mutta huiviin sen pätkävärjätyt värit taisivat olla liian levottomat. Onneksi levottomuus vähän talttui pingottamisen ja huivin valmistumisen myötä.
Silti se on aika pieni. Koko vyyhti meni, vähän jouduin lopussa säätämään. Pidän isommista huiveista, mutta ehkäpä keväällä, kun villainen ei enää ole tarpeen, kääräisen tämän kaulalleni.
Voisin tehdä toisenkin Lehmus-huivin, mutta kyllä, yksivärisestä langasta. Mallikuviossa oli kyllä muistamista ja välillä laskemistakin, mutta se on kyllä kaunis kuvio.
Sitten olen aloittanut Calystegiaa, mutta harmikseni väärästä langasta - Novitan luxusvillalanka kutisi nin pahasti, että projekti melkein tyssäsi. Itselleni korkeintaan sen teen, mutten lahjaksi, kuten aioin. Lankakauppaan! Calystegia-linkki vie Lankoakomero-blogiin - ohje on Päivin.
vanhalla tavalla sitten tästä. Jos tämä nyt toimisi.
Meillä tämä maton alle meneminen on suurta hupia. Varsinkin Jaakko sitä harrastaa, luihu jätkä... Pitää olla tarkkana, että ei noin vain astu ryttyisen maton päälle;)
Henna oli onnistunut siirtämään Vimeon kuvaa blogiinsa ja kuvannut ocien painimisen. Pitihän minunkin yrittää. Koko viikon jahtasin täpläveikkoja kameran kanssa, että milloinkas sitä meilläkin taas leikitään, mutta ei! Meillä vaan nukutaan uunin edessä.
Ja sitten kun leikitään, en ole valmis. Kissat ovat nopeita, ihminen hidas, ja ihminen kameran kanssa vielä hitaampi. Minä ainakin.
Sitten töihinlähtöangstissa komeroa siivotessani löysin tyttären tekemän vanhan nukensängyn, josta yllättäen tulikin kinaa - vähän. Vähän tönitään ja kammataan.
Valoa oli vähän, pahoittelen.
Kuva on linkki - en osannutkaan liittää Vimeota suoraan blogiin!
Komerosta löytyi myös vanha huovutettu kettu (olisiko ollut Novitan ohjeen mukaan?), jonka Jaakko Vaakko Vesirotta tietenkin bongasi ja lähti viipottamaan se suussaan. Ihan tyypillistä Jaakkoa. Milloin lapanen, milloin sukka, milloin mikin...
Vielä pitää esitellä postin tuomat silmukkamerkit! Enää ei minunkaan tarvitse viritellä epämääräisiä lankoja neuleisiin, voin jopa valita mielentilaan ja neulomukseen sopivat merkit. Kiitokset - nämä tulivat tarpeeseen. Tositarpeeseen.
Ja jos ei neulotuta yhtään, nämä voi hyvin ripustaa korviin tai kaulaan!
Lady vauhdissa. Yksi merkki jo käytössä. Lanka loppuu taatusti, eli viisi vyyhteä ei riittänytkään.
! Piti lähteä nopealla varoitusajalla Jyväskylään.
), ettei vain loppuisi kesken. Ei taida loppua. Toisaalta tykkään paljon luonnonvalkoisesta villalangasta ja sitähän voi käyttää vaikka mihin; sisko suunnitteli värjäävänsä omaa satsiansa kesällä luonnonväreillä. Jos siihen samaan rupeaisi kimppaan? En ole koskaan värjännyt lankoja luonnonväreillä. Ja lanka huovuttaa tietty helposti, joten lapasia, pipoja, kissanpetejä...
Valkoiset voi tehdä sitten kesää varten.
