20 astetta miinusta, mutta ei tuule. Ja jos on kylmä, niin paistaapahan ainakin aurinko. Kumman otat? Vähemmän pakkasta ja enemmän tuulta ja loskaa -  vai kuulasta kylmyyttä?

Kaunista on ainakin ollut. Taitaisin valita kylmyyden.

Tein minäkin sen, Liftarin. Ohje löytyy Ravelrysta. Tässä käytin kokonaisen kerän Novitan Ticoticoa. En muista enää, mitä varten olin sen ostanut, mutta aika veikeä siitä tuli. Tosin se on vähän karhea.

Tassu on pöydän tassu, mutta juu, kun kuvataan, niin aina on jokin oikea karvakuonokin liikkeellä.

Kuvio muodostuu hassusti sivuittain. Tämän neulominen oli helppoa ja vähän tylsääkin. Erilainen lanka olisi voinut olla hauskempi.

Lunta! Piti kaivaa omenapuita vähän esille, ennen kuin jänöt ehtivät. Lunta on marjapensaiden rimoihin saakka.

Nyt omenapuut on verkotettu, mutta yksi ehti! Perskutirallaa!

Jänöjussi kalusi rungon ympäriinsä. Päätimme kuitenkin jättää puun kasvamaan katkaisun jälkeen, sillä edelliset (heh, niitäkin on) lähtivät kasvuun ihan hyvin. Tosin tiedetään, että nämä pohjoiset lajit on vartettuja, joten ei mitään tietoa, millaisia omenoita joskus ehkä tulee. Jos tulee.

Iso vana lumessa on ihmisen tekemä, pienempää ihmettelimme. Kauris ei olisi noin kevyt, mutta kissaksi jälkijono on liian harva ja askelten välit isot.

Kylmyydessä orkedea aloitti taas kukinnan. Se on ollut koko talven kuistilla, vähän unohdettuna niin kuin aina, ja kukkavanaa pukkaa. Taustalla näkyy toinenkin kukkavana. Tykkäävätkö ne oikeasti näin viileästä?

Hyvä tässä on köllötellä. Tänään ollaan nukuttu ihan koko päivä uunin edessä, kun palvelijat laittoivat jo aamulla uuniin tulen.

Mamma sitä paitsi lupasi, että kesällä verkotetaan parveke. Mekin päästään sitten katselemaan pääskysiä ja nuuhkimaan mopopoikien pärinöitä. Ei se vielä tiedä, mikä olisi paras vaihtoehto. Ehdotuksia?

Ei me kyllä sinne nyt mennä, kun se on noin jäinen!

Viimeisimmän sukkamallin löysin Cookie A:n kirjasta Sock Innovation (suom. Suloisimmat sukat). Malli on Lindsay ja lankana oli turkoosia Cascadea. Iiihana lanka!

Sukat on tässä tyttäreni jalassa, joten ne ovat hänelle liian suuret. Mutta muutenkin käsialallani ja tällä langalla sukista tuli pehmeät, ehkä vähän valahtavatkin.

Väri ei ole ihan oikea, se voisi olla turkoosimpi ja karkkisempi. Siis vieläkin.

Sukissa on hauska rantu molemmissa sivuissa. Kantapää on tehty ainaoikein ja lyhennetyin kerroksin samoin kuin kärkikin. Varpaat paketoitiin pussiin ja silmukat silmukoitiin jalkaterän alle. Ja ensimmäistä kertaa sain tehtyä silmukoinnin siististi!

Kiva malli, eikä niin hankala, kuin aluksi luulin.

Neuleplääh on suurimmaksi osaksi ohi, mutta voi, nyt ei voi tiettyjä juttuja postata ennen helmikuuta. ;)

*********************************

Mutta meillä on taas nukuttu. Meillä nukutaan talvisin paljon! Unta ja näläkää kun riittää, niin kaikki on hyvin.

Kun kietaisee viltin (joka on kissojen suosiossa) ympärilleen, niin herää sitten kummalliseen painoon:

Ne tunkee viereen ihan väkisellä. Mutta oikeasti se on ihan kiva juttu.

Koiranäyttelystä ostin pojille karvan, joka pitkän nuuskuttelun jälkeen kelpasi oikein hyvin. Karva on pestävä eikä siitä lähde nukkaa eikä se edes maksanut paljon.

Taas nukutaan.

Ja vielä nukutaan. Tytär ikuisti kollit sohvalta. Olisipa niillä aina näin hyvät suhteet toisiinsa!

Kun olen niin mielikuvitukseton enkä keksi muuta mukavaa neulottavaa kuin sukat, pengoin lankakoria ja löysin TeeTeen ohutta sukkalankaa. Sukkia tarvitaan aina.

Kissamotiivi on Ravelryn arkistosta ja käytin sitä suoraan ja neuloin neljä eri kissaa.

Jalkaterään neuloin vielä yhden kapean kissarivistön.

Puikot olivat Knitpron 2,5 ja lankaa meni vajaa kaksi kerää mustaa ja vajaa kerä punaista. Kantapää on ranskalainen ja kärkikavennus sädekavennus (piti kokeilla).

Niin kuin näkyy, mustat sukat keräävät mukavasti vaaleita kissankarvoja:) Mutta väliäkös sillä!

Ravelryssä  on mahtavia kissa-aiheisia neuleita, hmmm...

Palapelit ovat muuten mukavia! En ollut pitkään aikaan koonnyt yhtään, ja nyt jouluna sitten urakoitiin tyttären kanssa peräti kaksi. No, eivät ne kovin isoja olleet, mutta yllättävä mukavaa ja leppoisaa puuhaa kuitenkin.

Bengaleita.

Ja koiruus.

Vai koiria täällä, höh... Mä kyllä tollaiselle näyttäisin...

Elämä on ihmeellistä, Jaakkoseni! Annetaan kaikkien karvaturrien karvojen lennellä!

Hyvää uutta vuotta 2012!

Tämä vuosi on varmasti parempi kuin edellinen vuosi: aamupäivällä saimme nauttia auringosta taivaanrannassa parin tunnin ajan. Upea keltaisenpunainen aukko taivaassa valaisi olohuonetta. Se tiesi hankikävelyä läheisellä pellolla.

Kohti valoa, siis.

Meillä sairasteltiin jouluna, joten nyt joulunpyhien loppuminen tuntuu vain hyvältä. Haru nesteytettiin pariin otteeseen, kun poika lopetti syömisen ja juomisen. Meidän pikku imuri ei halunnut yhtään mitään! Se vain käpertyi viltin mutkaan ja halusi nukkua, olla lämpimässä.

Hirveä huoli, kyllä. Tuntui oikeasti, että meidän aurinkomme on sammumassa. Mitään syytä ei löydetty, ei ollut tukoksia, ei verikokeissa ihmeitä. Pakettinarut se oli jättänyt myös rauhaan, eikä tässä taloudessa ollut kinkkuakaan kissoille asti. Haimakokeitakin otettiin, mutta onneksi niissä ei ollut mitään hälyttävää.

Mä olin tosi kipee.

Tässä ollaan jo toipumassa viikon rasituksista. Vielä on paha olo, niin kuin näkyy. Nyt on päällä antibioottikuuri, Pepcidiä mahan suojaksi ja välillä maistellaan a/d:tä ja muita toipilasruokia. Onneksi Haru on niitä kissoja, joille kaikenlaisten lääkkeiden antaminen on todella helppoa. Suu auki vaan ja sinne menee. Ruiskuruokinnassakin tästä piirteestä oli iso apu.

Mutta mikähän sillä oikein oli?

Täpläveikot sen sijaan olivat terveitä ja nauttivat uunin lämmöstä ja ihmisten suosiosta. Tässä video siitä, miten oikein järjestetty homma oikein sujuu. Leo the Lion King, tietenkin:)

Joulupesu from Pirjo on Vimeo.

Muistelin viikonloppuna, miten ennen tehtiin kotona toffeeta. Oli hirvittävä makeannälkä, ja kaapissa ei ollut juuri mitään. Äiti töissä, lapset kotona. Ja pitäis saada karkkia.

Oli ilmeisesti kuitenkin sokeria ja kermaa. Niitä keitettiin pitkään, kunnes keitos alkoi jähmettyä. Sitten parvekkeelle pakkaseen  ja pian pääsi narskuttelemaan sokeria!

Leivotaan-lehdessä oli aika kiva ohje, joka toi lapsuuden makeudet mieleen. Minttuinen toffee.. mmm...

Eiku kokeilemaan!

Ensin keitettiin pitkään. Ohje väitti, että 30 - 60 minuuttia riittäisi, mutta kyllä siinä yli tunti meni.

Sitten vihdoin ja viimein kaadettiin seos paperille...

..ja leikattiin paloiksi, jotka rapsahtelivat.

Isäinpäivästä oli tyhjentynyt rasia, johon palaset laitettiin. Yritin kääriä niitä sellofaaniin, mutta eivät ne minun karkkini kyllä kiinni pysyneet.

Nämä maistuivat vähän Daimilta.

Ei, kissat eivät olleet tippaakaan kiinnostuneita näistä herkuista! Outoja olentoja.

Tänään keskiviikkona rasia on jo tyhjä:)

*****************************

Neuleplääh hellitti sen verran, että sain Myst-huivin valmiiksi. Lankana käytin  Alize angora gold -nimistä lankaa, jonka mielestäni ostin taannoin Turkista. Kerässä oli 100 grammaa ja 550 metriä, ja kaik män. Olisi ehkä pitänyt käyttää vähän suurempia puikkoja.

Harmi, ettei sydänkuvio erotu paremmin.

Olihan tätä aika työläs tehdä lyhennettyine kerroksineen pitkällä pyöröllä, mutta huivi on kuitenkin kelpo käyttöhuivi. Ja pehmeä! Se kietaistaan mustan hurstin päälle ja heti on lämpöä ja väriä.

Viikon viimeinen työpäivä, työasiat  syksystä kasassa ja tunne, että nyt muuten aloitetaan hiljalleen joululoma, niin se tuntuu pitemmältä.

Ja kotona yllätyspaketti!

Tämä paketti tuli Sirpalta  Kivikunta kasvikunta eläinkunta -blogista. Me kutsumme täällä Sirpaa Kapen mummiksi ja ajattelemme aina lämmöllä Sirpaa ja hänen perhettään, koska meillä oli ilo ja kunnia elää Kapetsiinin kanssa niin kauan.

Kape pieni kiharaturkkinen joulukissa, lämpöpatterini.

Mitäs täällä on?

Tämä on kyllä ihan lavastettu kuva, sillä paketti on jo tyhjennetty, ja Leo kuopii kirjekuorta. Siinäpä olikin kuopimista ja ihmettelemistä.

Tällainen hieno paketti!

Kaunis käsinkirjoitettu kirje, toffeeta, teetä, sorsalelu ja ja kvittenlikööriä.

Toffeet jaoimme kolmeen osaan, että jokainen sai maistella. Mies tykkäsi eniten piparkakkutoffeesta, tytär mustikka- ja minä sitten salmiakkitoffeesta. Aika hauskasti!

Teetä, ja roibos on kyllä tuttu, tulee juotua aika paljon, ja Jaakko jotenkin innostui ja lennätti hellyttävää sorsaa itämaisen innolla. Tuo punainen viltti oli myös paketissa, ja se levitettiin kissojen koriin uunin eteen. Kissoillekin oma pieni joulu (joulukuusi tulee sitten vasta aattona sisälle, kollit, sitten teille joulua vähän enemmän).

Sitten oli tällainen yllätysputeli, joka saa odottaa jouluiltoja. Täytyy myöntää, että kumpikaan meistä aikuisista ei tunnistanut kvitteniä. Sana on kirjallisuudesta tuttu, mutta siis että Suomessa..? Onko se marja vai hedelmä..? Pensas...? Puu...? Täällä pohjoisessa kun asutaan:) .

Mutta ilolla odotamme maistiaisia! Tälle putelille ja jalolle juomalle on paikka joulun hämärissä illoissa: kissat makaavat korissa uunin edessä, olohuoneen pöydällä on suklaata, telkkarista tulee mitä tulee tai sitten kuunnellaan joululauluja. Ja maistellaan Kivinotkon kvittenlikööriä.  Se on Sirpan tekemää ja varmasti aivan loistavaa juhlajuomaa.

Voi, kylläpä minua nyt pidetään hyvänä!

Kiitos, Sirpa, hienosta joulupaketista!

Tänään päätin tyhjentää pakastinta ja tein suppilovahverokeittoa. Meillähän kissat osallistuvat ruuanlaittoon ahkerasti: aina on joku kärkkymässä makupalaa, toinen nuolemassa leikkuualustaa (jos silmä välttää), kolmas hyppimässä niskaan (tästä on käyty pitkiä keskusteluja ja  käytetty aika painavia sanoja, joten vähenemään päin on, onneksi).

Sitten istumaan rivissä katsomassa. Ne varmaan arvostelevat. Ja opiskelevatko ne? Kokiksi? Jos vaikka tarjoilu loppuu?

Meilläkin on muuten pian ruoka-aika.

No niin on, parin tunnin kuluttua, jätkät.

Plääh.

Suppiskeitto ei tainnut tuoksua niin hyvälle, että olisi pitänyt ihan kattilan luokse tulla nuuhkimaan.

Sitten yritettiin ottaa joulukuvia, mutta...

Joku kuikkii, toinen määkii, kolmatta alkaa kiinnostaa jokin muu. Näissä kavereissa on kuitenkin parasta se, että ne viihtyvät hyvin yhdessä, vaikka aina ei ihan rakkautta olekaan ilmassa.

********************************

Kiireiden alla en ole juuri neulonut yhtään. Neuleplääh? Aloitin ympyrävillatakkia, ei napannut kuitenkaan tällä kertaa. Ei lapasia, sukkia ehkä. Sitten aloitin Myst-huivia turkkilaisesta langasta. Saa nähdä, miten pitkälle pääsen. Huivi on aika ihananmallinen, mutta hirmuisen pitkä: lähes 300 silmukkaa. 

Etenee hitaasti, kuin nautiskellen, tällä kertaa ei ole kiire yhtään.

Mihinkäs sitä, näin joulun alla. Lumitöitä tehden, omat työkiireet lopettaen, kyllä taas tästä.

Neulomisinto on vähän jäissä, eikä muka ole yhtään kunnon ideaa. Pitäisi olla, niin olisi telkkarin ääressä jotenkin mukavampaa. Kummallista, että neulominen ja telkkari ovat näin yhdistyneet.

Mutta jotain silti, jotain, joka kelpasi teinillekin. Siitä aina tykkään.

Novitan Converse-sukat tein ensin. Seiskaveikkaa sinisenä ja perussukkaa joustimen kanssa, mutta juju onkin nuo nauhat.

Nauhoiksi 100 cm:n valkoiset kengännauhat ja sitten merkissä vähän pelailtiin. Olisi ehkä pitänyt tehdä ohuemmasta langasta.

Ihan lempisukat, kuulemma. Ja mikä ettei: nauhat toivat sukkiin sellaista pientä jämäkkyyttä, sitoivat jalkapöytää tiukemmaksi. Voi sen näinkin ajatella.

Sitten lapaset rikkimenneiden sijalle. Mutta voi, äiti ei kuunnellut ihan ohjeita ja neuloi lapasten varteen nirkkoreunan!

Näppärä tyttö otti lankaa ja pisteli nirkot tiukasta lapasten suun suojiin.

Ja kunnon solmu!

Lankana oli täysvillainen Peru, joten lämpimät ovat. Tuollaiset pystyraitaiset lapaset ovat mielestäni muutenkin aika kivat ja tein ne ensimmäistä kertaa. Voisipa ajatella toisiakin.

Näin pimeällä kuvataan vain nukkuvia kissoja...

Talvi on tulossa, kissat viltin lämpimässä huomassa. Haru ei tunnetusti näe, ei kuule mitään, kun se nukkuu. Jaakko etsii siitä lämpöä sekin.

Takana on iso poikakin. Kaikki taas yhdessä kasassa, varasivat lämpimän viltin, ryökäleet

Sataa vettä ja tuulee ja tuivertaa. Tulisi jo talvi ja pakkaset.

Sitä odotellessa muutamia valmistuneita pikkuneuleita.

Falling Water -huivi on ollut to do -listalla jo jonkin aikaa, Silverillä kun sen näin. Turkoosi silkkivilla ihan selvästi odotti, että ymmärrän, mihin sitä tarvitaan. Lanka on tullut minulle sny-vaihdossa ja on todella ihanainen.

Lankaa meni kaksi kerää. Kuva on vähän ylivalottunut, kiitos salamalle, mutta oikea väri tule hyvin esille. On turkoosia, on. Tämä huivi kietaistaan kaulaan kunnon pakkasilla.

Kaunis kuvio. Otin vain muutaman toiston, jotta saan huiviin pituutta. Tätä voisi kokeilla ohuemmasta langasta ja leveämpänä. Kuviokin on helppo oppia ulkoa.

Sitten taas Nutkinit, jee! Nämä lähtivät jo postiin ja toivottavasti ovat käyttäjänsä näköiset ja käyttäjälleen mieleen.

Tykkään väristä ja näitäkin oli hauska tehdä. Nutkin on ihan suosikki malleissa, koska ne on helppo tehdä telkkarin edessä ja ne istuvat hyvin jalkaan.

Sitten vielä yksi viikon vanha juttu, jonka unohdin jo melkein. Luin miekin Hesarista niistä joulupallomiehistä (nythän on ihan kirjakin saatavilla) ja piti kokeilla, miten sellainen joulupallo oikein neulotaan. Otin Ravelrysta kissamotiiveja ja vähän suunnittelin.

Hauskoja! Kirjoneulekäsialani on vähän löysähköä välillä, mutta kyllä siitä pallo tuli. Näitä pitää tehdä lisää! Ajattelin värkätä muutaman joululahjaksi ja sitten jos intoa piisaa, Kainuun kissanystävien hyväksi joulumyyjäisiin.

Mitään uutta en ole viikkoon aloittanut. En ole jaksanut, viitsinyt, kehannut, kerennyt. Joskus on näitä viikkoja.

Ehkä se on tämä pimeys. Kiipeilypuustakaan ei saa kunnon kuvia, kun aurinko ei vaan esittäydy. Tässä kuitenkin meidän Tarzan ja pehmoinen oci-maha (machokolli).

Sitten vähän koppeillaan Harun kanssa. Hauska seurata kolleja, kun joku niistä piiloutuu. Älyn hauska leikki varmaan!

Jakkovakko ja Harutsiini ovat pari kertaa nukkuneet ympyräpussissa.

Se on pian joulukuu. Tervetuloa vain, joulu, tuo mukanasi lumikin!

Tikrun blogista MadeByMyself löysin ihanat lapaset, joiden malli tuntui sopivan uuteen kamelilankaani. Lankahan on Tallinnan-ostos ( Camel Hair 40 % kamelinkarvaa ja loput merinoa) ja uusi tuttavuus. Lapasia varten sen ostin, ja hyvät lapaset tulikin.

Hieno mallikuvio ja monimutkaisia palmikoita.

Jonkin verran sain olla tarkkana, mutta kun mallia oppi lukemaan, niin ok. Malli on Tikrun blogissa suunniteltu todella hyvin.

Tässä on ehkä oikein langanväri.

Lapaset ovat pitkät ja niiiin lämpimät. Lanka tuntui kädessä vähän rasvaiselta ja hyvin kevyeltä. Kuvittelin, että kamelinkarva olisi jotenkin karheaa. Toisaalta aavikolla lämpötilat vaihtelevat, joten kai siinä langassakin pitää olla lämpöominaisuuksia.

*********************************

Toinen juttu viikolla oli kolleille tilattu Zooplussan iso paketti. Tai kolme niitä sitten oikeastaan tuli, kun purua ja ruokaakin piti tilata.

Jonkin verran oli vaikeuksia koota - homma kyllä hoitui, mutta apureista oli vähän riesaa...

Hyvin nopeasti ne tuntuivat tajuavan, mikä homman nimi on: Kiipeile ja vedä kaveria lättyyn. Älä päästä kaveria ohi. Jos sä oot eka, se on sun. Joka pääsee korkeimmalle, on kingi.

Lisää kuvia tulossa., kunhan aurinko ilmoittautuu ja loput salamavalotetut on syynätty. Mallin nimi on Borabora.