Aquila takkuilee. Huivin ohje ei sinänsä ole hirmuisen vaikea, kun mallin sisäistää, mutta lanka on ihan hemmetin ohut, ainakin minulle.  Minulla on ollut ohjenuoranani neuloa yksi (korkeintaan kaksi jaksan) mallikerta eli 12 riviä illassa, ja mitä pitemmällä olen, sitä kauemmin se kestää. Huivi aloitetaan niskasta ja se levenee ja levenee, mitä pitemmällä ollaan.  Olen aika kyllästynyt, vaikka haluan palavasti huivin valmiiksi.

Tällä hetkellä olen noin puolivälissä eli aika siirtyä loppukuvioihin (niihin kahteen...) lähenee koko ajan. Kamena ei ainakaan yksinkertaisena olekaan enää niin ihana neulottava; kaiken lisäksi sekoilen välillä silmukoiden kanssa kanssa ja hukkaan niitä. Hikiset nakkisormet kärsivät.

Sitten ei enää koskaan (vähään aikaan;) ohuita pitsihuiveja! Haluan neuloa muuta!

*********************************************************

Aikani kuluksi rupesin seuraamaan poikien leikkejä. Jaakko leikkii yhä mieluiten lapsuuskodin, nyt jo kuolaisilla, piippurassipunoksilla. Se kuskaa niitä kenkiin ja onkii niitä sitten puoli-iltaa. Leo lihoo, eli onkohan sillä liian vähän tekemistä?

Latzi-pakkaus kelpaa kummallekin. Varsinkin kun sisään laittaa jotain, ihan mitä vain pientä. Nyt pakkauksessa on virkattu pallo.

Jaakko höpsähtää mihin tahansa.

Anna kun isäs näyttää.

Mun! Siirry tai jakaus uusiks!

Naru ja huovutettu pallo ei koskaan petä. Pienempänä Leo hyppi mielellään narujen ja pallojen perässä, mutta nykyisin se ei aina viitsi. Ja se luovuttaa heti, kun Jaakko tulee leikkiin mukaan.

Ostin tänään Lidlistä kissalelun, joka kiinnosti vähän aikaa. Ensin molemmat pojat halusivat kääntää sen ympäri, sitten sitä jo huidottiin.

Oho! En se ollut minä!

Yksi hiiri irtosi heti, kun Jaakko oli raahannut koko hökötyksen lattialle. Toinen irtosi vietereineen, mutta se oli korjattavissa.

Mitä sä ostat tuollaisia kapineita?

****************************************************************

Pari päivää sitten piti itse leikkiä kameralla. Laajakulma ja lähikuvat: ei voi mitään, Leo onnistuu niissä aina.

Mitkä viikset!

Jaakkokin on ihan itsensä näköinen.

Jättikissat pienine jalkoineen.