...on ollut pimeä. Neulontahommat ottivat vähän takapakkia, mutta sentään jotain hyvääkin: marraskuun pimeydessä alkoi kaktus kukkia. Pieni ja vaatimaton, ensin luulin kukkaa roskaksi. Kaktus on taattua Ikea-kamaa viime kesältä.

Kaunis karvapallero teki pienen sievän kukan.

Neulontatyöni on jäänyt kaulaliinan loppuuntekemiseen ja yhteen sukkaan. Messulangoista Kirjo-Pirkka sai kunnian aloittaa uuden sukkatyön Sock Innovation -kirjasta. Tämän mallin takia minä sen kirjan varsinaisesti halusin.

No, olihan työtä selventää englantia. Apuna oli taas kerran Marjutin sanasto, mutta myös kirjan takana oli aika selkeä, jopa kuvitettu ohjeosasto. Hämmästyin, miten seikkaperäinen ohje oli (englanniksi): onko lanka takana vai edessä jne. Moni kumma lyhenne kuitenkin paljastui ihan tutuksi jutuksi.

Huomasin, että olisin kaivannut kakkosen sukkapuikkoja. Selätin mallin (jee!), mutta ihmettelin kärkeä, jossa 18 silmukkaa silmukoitiin kahdelta puikolta kiinni. Taisipa tulla pari kertaa puretuksikin...

Sukan kuvaaminen omassa jalassa oli vähän vaikeaa. Tyttären jalka oli liian pieni. Jaakko huomasi heti, että tässäpä tapahtuu jotain kivaa. Jaakko osaa antaa jalkahoitoa, Henna!

Hoitoja saava osapuoli ei antanut hoitojen jatkua kovin pitkään.

Eiku toisen sukan tekoon! Tässä vaiheessa tuntuu siltä, ettävoi,  jos olisin osannut tehdä kaksi sukkaa kerralla, niin!

Kotiin saapui pari päivää sitten kissojen iloksi uusi juomalaite. Täpläveikot ovat ymmärtäneet, miten laite toimii.

Se sanoo tip, tip ja tiputtaa säiliöllisen vettä vähitellen 20 minuutissa. Kapsu ei tätä ymmärrä vaan suosii yhä tiputtavaa vesihanaa.

Ja marraskuun halikuva. Kissat asuvat kylmän ja pimeän ajan takan edesä korissa. Sieltä hiivitään välillä raville, syömään, kakkikselle ja peiton alle sänkyyn. Fiksuja kissoja!