Toiseksi viimeinen lomapäivä. Eilen illalla rupesin huvikseni vääntelemään metallilankaa ja leikkimään helmillä.  Mielessä oli systerin ikkunassa ollut sydän, joka näytti sopivan helpolta ja silti hienolta.  Tosin huomasin aika pian, että metallin vääntäminen sydämen muotoon ei olekaan ihan helppo juttu. Toiseksi olin varannut liian vaaleita helmiä, ja ikkunassa minun helmeni hävisivät. Toisaalta sydämeen voi tehdä uuden joko suoran tai käkkyräisen helminauhan, valita toisen värin.  Ja sydäntä voi oikoa, sen saa suipoksi (josta minä pidin) tai pulleaksi (josta tytär piti).

Kissoilla oli liian hauskaa, ja minun piti paeta toiseen huoneeseen oven taakse.

Solhaimin villatakista puuttuu vielä hihat. Takki näyttää sen verran hurjalta, että on pakko hengähtää vähän. Usko on koetuksella. Mutta eihän sitä kesken jätetä.