Pääsinpäs minäkin messuille - vauhdikkaassa naisseurassa matka meni mukavasti, vaikka matkan pituus (lähdettiin aamulla klo 5, joten ylösnousuajan voi itse kukin ajatella..) olikin lähes kohtuuton. Tänään levätään.

Olipas siellä kojuja! Ei, en ottanut kameraa kannettavaksi, mikä oli ihan oikea ajatus, sillä lopussa mukana olikin jo kaksi painavaa kassia. Ja sitä katsottavan määrää! Ihanuuksia siellä, ihanuuksia täällä, eipä juuri auttanut muu kuin osa raakata ihan karkeasti kiinnostuksen ulkopuolelle. Lisäksi välillä oli tungosta, eikä kaikkien pöytien luokse päässyt mitenkään.

1258286010_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lankahöperyys meinasi iskeä.

Tässä tärkein osa ostoksiani. Pirkka-langasta (turkoosi ylhäällä) aion tehdä toisen Lady Februaryn, vaikka langan värjäävyydestä kyllä varoiteltiin. Ei siis valkoista takin alle.

Kirjo-Pirkka (turkoosi-valk-vaaleansininen) menee joko huiviin tai sukkiin.

Keltaisesta ajattelin kokeilla sukkamallia Sock Innovation -kirjasta. Soijasilkkilanka  (viininpun.) on ihan uusi tuttavuus. Näitä kiinalaisia lankoja oli messuilla jonkin verran. Millainen mahtaa olla laatu? Vähän epäilytti, mutta pittäähän sekin kokkeilla. Yritin haistella, haiseeko jokin käsittelyaine, mutta ei näissä. Pehmeää - baktukseen.

Valkoiselle on jo käyttö mielessä ja punainen paperinaru on varuttu kukkahommiin (mikä oli sen pöyrylän nimi, jolla tehdään kukkia?? Oi, hortensia!)

Lisäksi satsasin puikkoihin, kun kerrankin niitä pystyi ostamaan. Ja taisi mukaan lähteä vähän  pellavaakin...:)

Bussissa neuloin Lehmus-huivia, joka uhkaa todellakin jäädä matkaneulottavaksi. Pitäisi jaksaa loppuun, ei ole enää paljon.. Mukaan olisi pitänyt ottaa pio ja lapset -setin kaulaliina, joka valmistuu vähitellen sekin, mutta se oli pitkillä puikoilla. Juu, vähän mielikuvituksettomasti perinteinen kaulaliina, mutta sopii ehkä mukaan settiin.

Reunassa helmineuletta, sitten nurjaa, pieni palmikko, nurjaa ja Ursus-palmikko ja toisto.

1258286029_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Peru-lanka tuntuu vähän huovuttuvan käytössä.

Palasin vanhan kannettavan varaan, ja Leolla on uusi lempipaikka läppärin vieressä. Se kurkkii (näin luulen) sähköposteja ja jahtaa hiirtä. Se on kyllä kivaa kirjoitusseuraa. Kun miettii sanottaviaan, voi ojentaa kätensä ja silittää pehmeää turkkia.

1258285979_img-d41d8cd98f00b204e9800998e