Viikonloppu on ollut kaikin puolin suosiollinen uusille harrastuksille: asensin koneeseeni DivX Plussan ja sain kuin sainkin Krista Vajannon videot pyörimään! Ehkäpä olen niin yksinkertainen, että on pakko kuulla näkemisen lisäksi, miten homma hoituu. Erittäin selkeät videot, suosittelen!

Tästä se sitten lähtee. Ymmärsin, että on pakko opetella peukalollinen tekniikka, jos aikoo tosissaan tätä opiskella.  Mutta näin aluksi, hm hm...

Vihreävalkoinen kännykkäkotelo ('tirsk, tirsk.')

Tai jotain sinnepäin.

Ongelma: langan jatkaminen. Päätin tehdä solmun, huuuuooono ratkaisu. Tässä tekniikka oli jonkinlaista venäläistä pyöräyttäen, meni vähän sekaisin.

Mutta toinen on jo kelpo. Lähdin yksinkertaisemmin liikkeelle.

Kännykkäkotelo Purosta. Lanka on jatkettu letittämällä - lankaa meni yllättävän paljon, kuten aikaakin. Neulomallahan tämä valmistuisi tuosta vaan, mutta ei kinnasneulalla. Tässä tekniikka on ollut suomalaisittain, ja otin takaa kaksi lenkkiä mukaan, jotta ei tulisi niin löysä. Sitten virkkasin lenkin, johon napin voi pujottaa. Sinne sujahti kännykkä!

Tuo langan jatkaminen on ongelma. Mitenhän paljon lankaa voi mukana kuljettaa ja miten? Letittäminen on hidasta, mutta solmut ovat kyllä hirveitä tässä tekniikassa.

Kotelo itsessään on yllättävän paksu (no meneehän siihen aika paljon lankaakin), mutta silti kuohkea. Varmaan tulisi ihanat lapaset... sitten kohta seuraavaksi, kun saan pari muuta neuletta alta pois. Vähän innostutti - mukava oppia uutta!

Uutta oli oppinut myös Haru, jonka tytär kuvasi...

...peilikaapin päältä. Kyllä me tiesimme, että kun hyppää sinne ja sieltä tuonne, niin tuolta voi sitten päästä peilikaapin päälle, jos uskaltaa hypätä. Uskalsi se.

Mikäs täällä ollessa. Tarpeeksi ylhäällä - tätä mä olenkin jo pitempään miettinyt...

Leo onnistui myös pyrkimyksissään ja pääsi kuin pääsikin uunin päälle. Kaksimetrisen uunin päälle keittiön sivupöydältä. Palaamme tähän uhkarohkeaan tekoon myöhemmin. Ilmeisesti uunin päällä oli mukavan lämmintä, koska temppu on toistunut muutaman kerran, vaikka alastulo onkin lievästi sanottuna vaikeaa.

Valokuvat ovat hauskoja. Joskus niissä suhteet muuttuvat ihan hassuiksi.

Edessä istuva valkoinen ei ole jättijänis eikä simskukoira vaan meidän pieni Harutsimme. Onhan se vähän tukevassa kunnossa, mutta ei se Leoa isompi ole.