Koko aamun katselin Kapen nukkumista - herättelin ja tarjoilin vettä, mutta ei. Tarjosin vähän kinkkuakin - teki selvästi mieli, mutta haukkauksen jälkeen pala tiputettiin nopsasti ulos. Suu kipeä? Miksi se ei edes juo? Onko sillä kuumetta? Sehän selvästi haluaa syödä!

Aina ystävällinen ell rauhoitti Kapen, otettiin verikokeet ja nesteytettiin. Taisinpa  minä  taas tirauttaa muutaman kyyneleenkin. Kuikattiin Kapen suuhun ja kieli oli reunoiltaan punainen, ikenet samoin, nielukin. "Stomatiitti", sanoi ell. Mikä? Suutulehdus. Syntymekanismi on vähän hämärän peitossa, mutta jotain tekemistä huonojen hampaiden kanssa (16 vuotta...) Syyskuussa poistettiin viimeksi hammaskiveä eli nyt ei oikeastaan ollut kyse hammaskivestä. Kortisonia ja 10 päivän antibioottikuuri.  Nyt meillä on siis kaksi kissaa kuurilla. Toisaalta muistanpa ajat, jolloin eläinlääkärissä käytiin ensin kerran vuodessa ja sitten myöhemmin vain joskus, hammaskiven takia. Stomatiitista on linkissä rexin kasvattajan keräämää tietoa.  Minulle ko. sairaus oli ihan uusi tuttavuus. http://www.kolumbus.fi/~w413421/nerikomin/sivumateriaali/hammashoito.pdf

Kape oli vielä ihan tokkurassa, kun sen kotiin saavuttua piti heti saada jotain ruokaa. Sori Kape, ei vielä. Tuota kissaa kun vähän "vääntää ja kiusaa", niin heti pitää juosta ruokakupille.  Jatkamme siis aamulla lääkekuurilla - jos ei kuulemma auta ja jos vain uusiutuu, voidaan sitten vaikka poistaa kaikki hampaat. Pullamössökissat kuulemma tulevat toimeen hampaattomanakin, kun raksut ensin liottaa jne. (!)