Kun kissat olivat tarpeeksi tuijotelleet ulos, oli aika ottaa valjaat esille.

Leo on vähän arka, joten sille harjoitukset tekevä hyvää.  Kotona on jo jonkin aikaa harjoiteltu.

Aluksi se keskittyi lähinnä ruohon syömiseen. Se otti välillä muutaman venkoiluhypyn ja pääsi jopa valjaista irti, mutta ei se minnekään lähtenyt.

Leo näyttää kieltä varovaisille ulkoiluttajille.

Jaakko kävi jo pitkällä lenkillä. Sille laitettiin fleksi, koska Leo arvosti enemmän ruohoa kuin tutkimusmatkoja. Tosin Leo rohkaistui koko ajan.

Meidän heinäsirkka-cry-baby. Kierrettiin sauna ja ihmeteltiin auton pesua.

Kaikkea piti maistella. Yksi myyräkin bongattiin, mutta ei siitä sen enempää.

Sitten Kapsu pääsi ulos. Kapsulle ei laiteta enää valjaita, sillä ei se niitä tarvitse. Tällä kertaa sillä oli hirvittävä hinku laiturille. Ruohokaan ei kiinnostanut. Laiturilla sitten pidettiin sellaista meteliä, että naapurimökeissä varmaan ihmeteltiin, mikä siellä ulvoo ja kiljuu. Kapsulla on ylivoimaisesti isoin ääni meidän kissoistamme.

Kapsun elementti on vesi.

Kalliokiipeilyä. Kapsu on saanut turkkiansa vähän takaisin ja laihtuminenkin on tasaantunut.

Neuleet ovat mukana, mutta edistyvät todella huonosti. Jämälangoista teen tiskirättejä (Äiti! Taas tiskirätti! Sullakin taitaa olla se dementiaatio!), ja Noro-pusero/tunika pysähtyi viisi senttiä kainaloiden alle. Vähäksi aikaa.