Nyt voi jo postata. Paketin vastaanottaja kuittasi, että perille tuli ja hyvä oli. Huh, pelkäsin vähän, että sukan koko ei olisikaan ollut oikea.

Turkuun matkasivat Kaenuulaiset sukat, mutta tällä kertaa ei harmaana vaan valkoisena. Lankana on Seiskaveikkaa luonnonvalkoisena ja värjättynä. Kasviväreillä värjätyt langat ostin viime jouluna joulutorilta. Vihreässä on ainakin mäkikuismaa ja punertavassa verihelttaseitikkiä.

Täytyykö niiden aina olla harmaat?

Halusin vähän koreammat sukat kuin harmaat - valkoiset tuntuivat naiselle sopivammalta. Näitä nyt ei vedetä jalkaan, vaikka niin kirjoneule näkyisi paremmin, sillä meillä on vain 39 - 40:n jalkoja.

Samassa paketissa lähti kokeilukappale Ullan Virtauksia-piposta. Kerta kaikkiaan ihana malli, joka jousti ja oli pehmeä neulottuna. Lankaa siihen meni yllättävän paljon, ja lankahan se minulta loppuikin. Itse asiassa kahteen kertaan. EI sitä kuitenkaan juuri huomaa, kuvio kyllä jatkuu. Jos joku innostuu sytopipoista, niin tässä se on, se hyvä malli. On kaunis ja joustava, pehmeä ja lämmin. Suosittelen.

Heti tämän jälkeen sain oudon pakkomielteen käyttää vanha pompom-lanka jotenkin. Olin ostanut vihreää 80-lukulaista lankaa Bremenin kirpputorilta (vilenismiä, ihan silkkaa vilenismiä)  viisi tai onkohan jopa kuusi kerää (!), ja sitten, yöllä ajatultua, piti ruveta vääntämään siitä huivia.

Tiedänhän minä, että en minä ihan puhdasta pompulahuivia pidä. Mutta kun väliin neuloo vironvillaan, niin jälki tasoittuu (ja huivi haisee kevyesti lampaalta). Puikot taitavat olla kuutosen pyöröt.

Piiitkä se on, ainakin kaksi metriä. En ole vielä osannut heittää olkapäille, koska mies sanoi sen olevan vähän juhlava.

Voipi ollakin. Kun tuon heittää hartioille, niin pitemmällä ihmiselläkin päät heiluvat melkein polvissa. Vihreässä vironvillassa vaihtuu sävy, ja se tuo vähän elävyyttä. Mutta tarkoitus oli kuitenkin tehdä ihan pidettävä röijy.