"Hiiri se kissalle takkia ompeli..."

Lanka ja usko loppuivat, eli tunikasta tuli sitten pusero.  Loppu oli takkuista, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Näin meillä käy, kun yrittää kuvata jotain. Linssiludeveljekset kiilaavat kuvaan.

Hihoja tein pitemmiksi kuin raglan-tunikan ohjeessa, ja jotenkin sain niistä myös aika leveät. En ruvennut purkamaan vaan virkkasin hihansuihin ensin kiinteitä silmukoita ja sitten kerroksen pylväitä. Lörpsähdys asettui.

Työn edetessä tuumailin myös kaula-aukkoa, ja siihen on sitten virkattu samaisia ks:ta ja sitten kaksi kerrosta pylväitä. Siitä tuli siisti.

Helmaan tein jonkin verran tunikamaisia lisäyksiä, mutta koska puserosta tuli lyhyt (siis  tunikaksi), helma ei levene kovin paljon.

Kavennusten ja levennysten kanssa sai olla tarkkana, mutta oikeasti ne ovat kohdallaan. Aika mainio malli!

Pusero istuu kuitenkin ihan mukavasti. Voisin kuvitella tekeväni jostain muusta langasta samantyylisen - tai oikeasti sen tunikan. Noro kyllä sopii hyvin tähän malliin, ja värit ovat minun värejäni.

 

**********************************************************

 

Mutta kahtokeepa näetä!

Ihanaa lampaantuoksuista käsittelemätöntä villalankaa! Toinen on väriltään sekoite, ja toinen ihana ihana ruskea. Ja tuoksu!

Kissat tuntuvat myös rakastavan tätä tuoksua ja pehmeyttä. Piiloon sai nämä ihanuudet viedä. Välillä täytyy käydä nuuhkimassa.

Nämä hankittiin Sukevalta (välillä Kajaani - Iisalmi) pienen lomareissun yhteydessä. Sukevalla on huoltoasemaa vastapäätä kahvila-myymälä, jossa myydään vankilatuotteita. Pelsolla on lampaita... ainakin toistaiseksi.

Nämä langat lähtevät äidilleni, joka tekee niistä sukkia. Itse olen tehnyt tästä langasta lapaset, jotka huovutin käsin.

Nyt sitten mietitään kovasti lankavarastoja. Aniliini odottelee. Jossain blogissa oli ihana jakku/ takki, mutta olen hävittänyt linkin. Nyyh! Toiseksi odottelen uutta Novita-lehteä: kaupassa on näkynyt Puro-lankaa, johon olen vähän ihastunut.