.... ja vähän palvelijoillekin!

Kiitos, Henna, muistamisesta!  Tänään meillä oli juhlapäivä, kun posti toi jännän paketin.

Kiitos Henna! Nää on kyllä kaikki minun. Kamut saa vain haistella. Mut salmiakkia mä en syö.

No, hetki hetki vain, Jaakko! Siitä riittää kyllä kaikille. Ja minä syön kyllä salmiakit, ei pelkoa.

Miten hienoja palloja ja murinapalloja! Ja hiiriä! Ja herkkuja! Osa on vielä piilossakin.

Näin äkkiä sanottuna musta nahkainen silakka sai ensimmäisenä suosion osakseen, sitten vahdattiin hiiriä ja karvapalloja. Mutta kun annettiin harkkupaloja, pöydällä alkoi olla tungosta. Herkut laitettiin pois ja lelujakin vähän säännöstellään, että mielenkiinto säilyy.

Hauskoja hiiriä:)

Kollit lähettävät terveisiä Friedelle ja Figolle ja tietenkin Hennalle, joka järjesti tämän yllätysjuhlan! Niin, kissanpäivät!

************************************************************

Kynnenleikkuusarjassa olemme siirtyneet Leoon. Olen tottunut leikkaamaan kissojen kynnet siten, että ne makaavat selällään sylissäni. Ja käytän ihan normaaleja kynsileikkureita, koska niissä vain on paras tatsi - on meillä sellaiset punaiset kissaleikkuritkin, mutta niitä en osaa käyttää kunnolla.

Leo on sylissä iso karvapallo eikä se sano inaustakaan, kun kynsiä leikataan. Iisisti vaan.

Leikkaa noi varpaankynnetkin, nekin on pitkät. Mä en jaksa purra niitä aina.

Mä en muuten ole karhunpentu, vaikka mua sellaisena aina pidetään. Noloo.