Edellisessä postauksessa mainittu Neulekirja innostaa yhä. Mies toi Tallinnan-matkaltaan sukkalankaa, taisi olla ihan Sockenwolle, ohutta ja mukavaa, ja kaksi kerää innosti kokeilemaan upeaa Bones-mallia. Malli on yksinkertainen, ihan vain nurjaa ja oikeaa, paitsi että oikeat neulotaan takareunoistaan.



Pysyvät muuten hyvin jaloissa, kun on vähän kuin joustinta.

Mutta oh no, vasta kuva paljasti, että kerät olivat ihan vähän erisävyisiä. En muuten huomannut neuloessani ollenkaan - kävin tarkistamassa vielä sukkakorista, ja kai se näin on. Kuva kyllä korostaa sävyjä. Ehkäpä sitä ei jalassa ja käytössä huomaa. Aina näitä pieniä yllätyksiä, niitä riittää.



Näitä täytyy vielä tehdä lisää.

Eilen innostuin näpräämään ja virkkasin Regian ohuesta huivilangasta kännykkäpussin, jonka sitten aamulla koristelin. En ole oikein taitava kirjomisessa, oikeastaan en juurikaan osaa muuta kuin pari peruspistoa, mutta ehkäpä tuota ei ihan tarvitse piilotella.


Takana on pieni läppä ja nappi.

Aika hurjaa, miten pieniksi puhelimet ovat menneet. Muistan selkeästi, kun meille kotiin tuli puhelin. Joillakin kavereilla oli jo kotona, mutta ei suinkaan kaikilla. Alaluokilla piti kerran opetella puhelimella soittamista. Vieläkin muistan sen nolouden, kun en osannut: unohdin sanoa nimeni. " Päivää, täällä Pirjo. Onkohan Jaana kotona?" Näin sen olisi pitänyt mennä.

Kännykkääkin kohtaan olin pitkään nurjamielinen enkä halua vieläkään olla aina tavoitettavissa. Töissä känny jää usein laukkuun. En viitsi sitä aina mukana kantaa, housuntaskuun ei viitsi työntää ja kännykkälaukut eivät tunnu hyvältä. Kuitenkin aika kätevän kytkykaupan mukana hankin vähän paremman sen vuosikausien takaisen perusnokian tilalle, ja nyt huomaan kyllä alkavan riippuvuussuhteen. Ei oikeastaan puhelimesta vaan kannettavasta tiekkarista. Onkohan tämä tulevaisuuden trendi: tietokoneet sen kuin pienenevät. Kun kännyllä pystyy hoitamaan perustiekkarihommat, ei viitsi aina isoa konetta aukaistakaan.

Niin. Mutta huiveja ei ole koskaan liikaa, ja juuri se yksinkertainen musta puuttui.



Lanka on mustaa lenkkialpakkaa, jämät puserosta. 20 silmukkaa aina oikein. Yksinkertaista ja pehmeää, kevyttä ja käytännöllistä.

On kuule jo kevät tulossa, aurinko paistaa ja mulla on omien karvojenkin kanssa jo tukalaa.



Mutta se näyttää niin hyvältä sun päälläs, Leo. Hyvin charmikasta...