Jaakkohan on ihan hirveä kiipeilemään (mikä ei todellakaan tarkoita, että se olisi hyvä tasapainoilemaan...) ja rakastaa korkeita paikkoja. Sylissä sitä on joskus vaikea pidellä, koska se tahtoo "jonnekin" ja heittäytyy usein koko pitkän vartalonsa voimin taaksepäin. Pidä siinä sitten rimpua sylissä. Pelottaa koko ajan, että se tippuu. En menisi vannomaan, että kaikki kissat putoavat jaloilleen.

Tämänkin kuvan alkutilanne oli syli.

Pikkuneiti lähtisi ulos pyöräilemään, jos paino pään päällä helpottaisi. Kuten näkyy, ei ole eräällä helppoa ylhäälläkään.

Toisaalta on kiva lesottaa. Mihinkäs tässä kiire olisi, valmiissa maailmassa?