28.12.2009 - 5.4.2012



Japanilainen aurinkomme on poissa. Talo on niin tyhjä ja äänetön.


Haru alkoi alkuviikosta oksennella taas heti ruoan jälkeen lima- ja sylkioksennuksia. Täältä eläinlääkäristä oli jo aiemmin sanottu, että ei voida auttaa enää täällä, ei tiedetä, mikä on. Saimme torstaille ajan Akuuttiin Ouluun. Harulla ei pysynyt ruoka enää ollenkaan sisällä. Yritin a/d:tä, josta osan Haru sai syötyä.

Oulussa oli jo monen lääkärin voimin tutkittu aikaisemmin otettuja ja lähetettyjä kuvia ja meille näytettiin kuvista outo vaalea alue. Lääkäri epäili lymfoomaa. Päätettiin kuitenkin kuvata eri kulmasta ja tähystää ruokatorvi.

Ruokatorvea ei voitu tähystää kuin pari senttiä, koska se oli niin kiinni - ruokakaan ei ole päässyt ohi. Kuvissa näkyi, että keuhkojen päällä oli vaaleaa aluetta ja vain alaosa keuhkoista oli tervettä. Kasvain painoi sekä keuhkoputkea että ruokatorvea. Siksi siis ne oksentelut - ehkä astmadiagnoosikin tuli tästä.

Rintaontelon ja välikarsinan lymfooma.

Eläinlääkäri ei juuri antanut toivoa, vaikka meille kyllä kerrottiin myös solunsalpaajahoidosta, joka ehkä olisi antanut vähän aikaa. Kasvain oli iso. Ehkä jos asuisimme muualla, jotain olisi voinut yrittää, mutta luultavasti olisimme voittaneet vain aikaa, vähän.

Haru oli jo niin väsynyt. Emme voineet muuta kuin tehdä päätöksen, joka oli armelias väsyneelle auringolle. Silittelin sen uneen.

Tämä tuli kuitenkin niin äkkiä, vaikka Haru sairastelikin joulusta lähtien. Massiivinen lääkekuuri välillä oli ilmeisesti hetkeksi kutistanut kasvainta, mutta sitten se oli taas ärhäköitynyt, kasvanut, voimistunut. En tiedä, oliko Harulla kipuja, luultavasti ei paljon, mutta se oli vaisu eikä juuri jaksanut muuta kuin kinuta ruokaa (joka ei mennyt perille) ja nukkua, köpöttää lattialla. Kamalalta tuntuu, ettei tätä huomattu aiemmin.

Tuosta vasta otetusta kuvasta näkyy, miten kaulan alue on jotenkin iso. Huomasin sen ja vähitellen aloin itsekin epäillä, että kyse ei ole suolistosta vaan kurkku-kaula-maha-alueesta.

Eihän tätä voi uskoa. Meillä on kamala ikävä ja samalla olemme onnellisia, että saimme pitää aurinkoista, kultaista, hellää ja äänekästä ystäväämme tämänkin ajan.  Olisin suonut, että se olisi ollut seuranamme pitkään, pitkään. Osa minusta on ikävästä ihan rikki.