Kuten kuvasta näkyy, Turkissa ollaan. Ei kuitenkaan An.. Alaniassa vaan pienemmässä paikassa.
Kissoja oli, historiaa oli. Rantaakin oli ja kuuma.
Tämä kissa tuli vastaan kävelykadulla. Ilmeisesti joku oli ystävällisesti antanut sille kalan. Kissoja ei ollut ihan niin paljon kuin Kreikassa, ja jotenkin ne olivat huonommassa kunnossa. Hotellin ravintolan edustalla kerjäsi säännöllisesti pari mustavalkoista kollia. Näin, kun yksi turistipoika yritti silittää sitä: Zap! Ja tassu heilahti!
Pieni narttu. Samankokoinen kaveri odotti jo poikasia. Tälle vähän ojentelin kättäni, mutta kun ei ollut mitään annettavaa...
Tämä jykevä kisuli ei takuulla raapaise ketään. Onhan se kissa? Kisuli on kuulunut kreikkalaiseen temppeliin.
Kauneinta olivat kasvit, vihreät solat. Perusmaisemaa tämä ei kuitenkaan ole: sitä on linja-auton ikkunasta näkyvä kuivuus ja roskat. Turistialueella ollaan.
Tai sitten kauneinta on ...
...ranta, meri ja tuuli. Näin hiljaista, ihanaa rantaa saimme kävellä vain kerran. Muutoin ranta oli aurinkotuolien peittämä hautomo.
Mutta komeaa historiaa kuitenkin: Apollon temppelit ja muut ihmeelliset amfiteatterit.
Olisi pitänyt laskeutua portaat alas testaamaan akustiikka, mutta korkeanpaikankammo iski.
Turkki oli ihan ok, mutta jotenkin tuntuu, että rantalomat saavat nyt jäädä. Enkä pitänyt kaksoishinnoittelusta ja siitä, että palveluissa ja tuotteissa ei ollut hintoja. Ne jotenkin vain vetäistiin hatusta - välillä sai kohotella kulmakarvojaan. Toisaalta ymmärtää, kun tietää vähän vuosiansioista ja palkoista. Erot köyhien ja rikkaiden välillä ovat siellä niin suuret.
Ruoka oli kyllä hyvää! Kasvispitoista, salaatit upeita ja kebab ihan parasta, mitä koskaan olen syönyt. Se lampaan maku... nomnom! Paras ruoka kasvoi kuitenkin puussa parvekkeen vieressä:
Ei ehkä ihan heti takaisin kuitenkaan.
*****************************************************************************
Takaisin kotiin oli kuitenkin sillä aikaa tullut Harun tuhka. Tuhka seilasi maailmalla melkein kaksi kuukautta, Akuutista Tyrnävälle ja takaisin, kunnes se vihdoin löysi perille kotiin. Oli kova paikka saada se käsiin.
Suru ja ikävä iskee ajoittain vahvana mieleen. Meidän pikku Harutsimme... Ikävää helpottaa se, että tietää, että mitään ei ollut tehtävissä. Se oli Harun mittainen elämä. En voi muuta kuin hyväksyä sen. Haru meni sinne eikä tule enää takaisin.
Haru haudattiin yhdessä kontioisensa kanssa pienen kuusen katveeseen, isojen poikien hautojen viereen mökille.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.