torstai, 26. heinäkuu 2012

Hei, me muutetaan!

Olemme muuttaneet! We have moved!


www.kissatkeralla.blogspot.com virallisena osoitteena ja tätäkin kautta pääsee:




Kissat kerällä





Tänäänpä sitten nähtiin, että Vuodatus on sörssinyt ihan kunnolla. Olen pitänyt blogia täällä vuodesta 2009 ja lähes kaikki valokuvat ovat hävinneet taivaan tuuliin... Oi voi. En niinkään sure omia kuviani, päiväperhoja, mutta olen kyllä jotenkin vihainen ja tympääntynyt. Jääköön tämä blogi nyt tänne. Ilman kuvia. Paljon on ollut tarinaa, kissojen elämää ja neuleita. Paljon olen saanut uusia ystäviä, ihan konkreettisia ystäviäkin! Voihan olla, että takaisin vielä tullaan...

Mutta nyt ei voi muuta.

Heippa, mutta tavataan kuitenkin! Laitathan uuden osoitteen talteen!  smiley


lauantai, 30. kesäkuu 2012

Sinne ja takaisin

Ennen parvekkeen laittamista ehdittiin käydä reissussa. Paljastettakoon nyt kohde:



Kuten kuvasta näkyy, Turkissa ollaan. Ei kuitenkaan An.. Alaniassa vaan pienemmässä paikassa.

Kissoja oli, historiaa oli. Rantaakin oli ja kuuma.



Tämä kissa tuli vastaan kävelykadulla. Ilmeisesti joku oli ystävällisesti antanut sille kalan. Kissoja ei ollut ihan niin paljon kuin Kreikassa, ja jotenkin ne olivat huonommassa kunnossa. Hotellin ravintolan edustalla kerjäsi säännöllisesti pari mustavalkoista kollia. Näin, kun yksi turistipoika yritti silittää sitä: Zap! Ja tassu heilahti!



Pieni narttu. Samankokoinen kaveri odotti jo poikasia. Tälle vähän ojentelin kättäni, mutta kun ei ollut mitään annettavaa...



Tämä jykevä kisuli ei takuulla raapaise ketään.  Onhan se kissa? Kisuli on kuulunut kreikkalaiseen temppeliin.



Kauneinta olivat kasvit, vihreät solat. Perusmaisemaa tämä ei kuitenkaan ole: sitä on linja-auton ikkunasta näkyvä kuivuus ja roskat. Turistialueella ollaan. 

Tai sitten kauneinta on ...




 ...ranta, meri ja tuuli. Näin hiljaista, ihanaa rantaa saimme kävellä vain kerran. Muutoin ranta oli aurinkotuolien peittämä hautomo.

Mutta komeaa historiaa kuitenkin: Apollon temppelit ja muut ihmeelliset amfiteatterit.



Olisi pitänyt laskeutua portaat alas testaamaan akustiikka, mutta korkeanpaikankammo iski.



Turkki oli ihan ok, mutta jotenkin tuntuu, että rantalomat saavat nyt jäädä. Enkä pitänyt kaksoishinnoittelusta ja siitä, että palveluissa ja tuotteissa ei ollut hintoja. Ne jotenkin vain vetäistiin hatusta - välillä sai kohotella kulmakarvojaan. Toisaalta ymmärtää, kun tietää vähän vuosiansioista ja palkoista. Erot köyhien ja rikkaiden välillä ovat siellä niin suuret.

Ruoka oli kyllä hyvää! Kasvispitoista, salaatit upeita ja kebab ihan parasta, mitä koskaan olen syönyt. Se lampaan maku... nomnom! Paras ruoka kasvoi kuitenkin puussa parvekkeen vieressä:




Ei ehkä ihan heti takaisin kuitenkaan.

*****************************************************************************

Takaisin kotiin oli kuitenkin sillä aikaa tullut Harun tuhka. Tuhka seilasi maailmalla melkein kaksi kuukautta, Akuutista Tyrnävälle ja takaisin, kunnes se vihdoin löysi perille kotiin. Oli kova paikka saada se käsiin. 

Suru ja ikävä iskee ajoittain vahvana mieleen. Meidän pikku Harutsimme... Ikävää helpottaa se, että tietää, että mitään ei ollut tehtävissä. Se oli Harun mittainen elämä. En voi muuta kuin hyväksyä sen. Haru meni sinne eikä tule enää takaisin.



Haru haudattiin yhdessä kontioisensa kanssa pienen kuusen katveeseen, isojen poikien hautojen viereen mökille.

tiistai, 19. kesäkuu 2012

Meillä on partsi!



Voi, kunpa mamma vihdoinkin tekisi, mitä lupasi. Voisihan sitä muuallakin nukkua kuin tässä...



Eikös se sitä paitsi ostanut jo jotain tarvikkeita? Me vallataan sitten sohva. Ei mitään tekemistä. Ei kyllä aina tartekaan olla.


No joo joo! Kesälomakiireet, kesälomakiireet. Kahden sateisen päivän jälkeen olo oli kuitenkin sellainen, että jospa sitä nyt. Auttaisikohan siippa? Tietenkin auttoi, vaikka vaikutti vähän epäilevältä. Tuleeko ruma ja ulospäin liian näkyvä?

Zooplussan paketit auki, pora ja neljä lautaa. Tikkaat.



Ja matto, kukka ja vanha heiluva kiipeilypuu. Matossa taisi olla hyviä hajuja.
 Olkaa hyvät!

Hitsi, me päästiin ulos!



Täältä näkee vaikka minne!



Pikkusen heiluva on tää virityksesi. Onkos tään ihan pakko huojua tälleen?



No, ikkunalaudalle pääsee ainakin, vaikka ei korkean parvekkeen kaiteen yli juuri mitään näe. Mamma, saanko hypätä olkapäille? Joooooko??



Kukkapurkkikin tuli tänne. Mitä nuo riehuu?



Kestääkö tää verkko oikeesti? Saako sitä repiä? Saako kiivetä?





Ikkunalauta on korkein paikka, Leo th Lion Kingille tietenkin.

Huh. Muutama tunti vierähti, mutta aika kivuttomasti meni. Parvekkeen aita on aika korkea, joten ostin neljä pientä verkkoa ja yhdistin ne mukana tulleella narulla toisiinsa. Narua oli paljon, ja sillä kiristettiin verkko kaikilta reunoilta.



Alaosan kiristin pienojen välistä ja ylhäällä on koukut.



Ei paha. Katsotaan kestääkö. Tarkoitus on kyllä ottaa se talveksi pois. Koko homma maksoi 40 euroa, kun Zooplussan alesta tilastin.

Toistaiseksi kollit ulkoilevat vain valvotusti, sillä Karrkin silmät loistivat niin ylöspäin, että en uskalla jättää sitä parvekkeelle vartioimatta. Se haluaa ylös ja katsomaan maisemia. Pienojen välistä kyllä näkee, mutta se ei oikein tyydytä Karrkkia. Leo ja Jaakko olivat sen sijaan hyvin tyytyväisen olosia.

Samalla parannetaan meidän tuuletusmahdollisuuksia. Kyllä, kaikki ikkunat aukeavat vain vähän, ja nyt saadaan ihan partsin ovi auki! Jes!

lauantai, 16. kesäkuu 2012

Matkailua.. ja kipee kolli

Ei ole kiva lähteä matkalla, kun kollipoika sairastuu päivää ennen ja on menossa hoitoon mummolaan. Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin.



Silittelin matkavaatteita ja ihmettelin, kun Jaakko kävi parin minuutin välein pissillä - ja teki pienen lurauksen. Eiku tilaamaan lääkäriaikaa.

Vaiva olikin pelottavan kuuloinen: virtsarakossa oli verta. Ei ollut virtsakiviä eikä bakteereista ollut tietoa, joten ell arveli, että voisi olla idiopaattinen kystiitti. Se ei kuulkaas ole yhtään kiva tauti. Jaakko sai ab-piikin ja kipupiikin, ja jäimme odottamaan viljelytuloksia.

Viljelyssä todettiin kuitenkin jonkin verran kasvustoa ja  bakteereja, joten JakkoVakko sai pitkävaikutteisen ab-piikin (pelasti matkamme), kipulääkekuurin ja ravintolisä Arthroflex-kuurin. Systeri lupautui antamaan joka toinen päivä kipulääkettä, joten mummon ei tarvinnut yrittää lääkitystä. Nyt sitten odottelemme, jatkuuko vaiva vai onko kyseessä todellakin tuo idioottimainen kystiitti. Se on aika helposti krooninen, ja kissa voi tarvita kipulääkettä hyvinkin usein.

Kystiitin takana on mm. ruokavalio ja stressi. Jaketsu on nirso raksupoika, joten siinä voisi olla yksi syy. Stressistä en tiedä, mutta Harun poismeno ja Karrkin tulo voivat tietenkin vaikuttaa, vaikka ihan ensimmäisenä en stressiä osaisi arvata. Hurjalta tuntuu, mutta nyt siis toivotaan, että kyseessä on tavallinen pissitulehdus. Lirauksia ei-toivottaviin paikkoihin ei ole ilmestynyt, vaan Jaakko ravasi ihan hiekkiksellä.

Mutta nyt kuitenkin ollaan jo selvästi paranemassa - ja mummolassa olosta on nautittu.

Matkakuvia säästetään seuraavaan kertaan, mutta ihan noin maistiaiseksi:



Missäs oltiin? ;)

maanantai, 4. kesäkuu 2012

Alkukesää ja elämää

Kesä. Kesäkuu. Vettä sataa rankkoina kuuroina. Ihan tavallistahan tämä on, vaikka viimeiset lämpimät kesäkuut ovatkin mielestä unohduttaneet ihan yleiset koleat jaksot.

Neulomisinto ei olekaan palannut, joten en voi esitellä mitään uutta. Olen uurastanut tämän kanssa:



Hitaasti, hitaasti pelkkää oikeaa ja Ticoticoa, sillä syntymässä on Liftari. Se on kiva malli ja sen oppii helposti ulkoa. En tiedä miksi, mutta neulominen ei oikein suju. Olen yrittänyt löytää inspistä langoista, mutta kun ei.

Se on vielä kesken.

Mennyt viikko on ollut raskas kaikin puolin. Mieli askartelee ihan toisenlaisten asioiden kanssa. Sellaisten isojen asioiden.



Lidlin orkidea äityi kukkimaan uudestaan. Se on ostettu joko viime tai edellisenä vuonna pääsiäisenä, siksi tuo ruukku on kuin lohjennut munankuori.

Miten nuo ruusut saadaan sinisiksi? Kun leikkasin varresta palan pois, oli sinistä varressakin. Imevätkö ne jotenkin tuon värin? Hileet ainakin liimaa ihminen.



Pian kuitenkin on se lämmin kesä ja perhoset leikkivät kuumalla seinällä. Viime vuosina on ollut runsaasti amiraaleja. Sellainen lenteli ihan keväälläkin, ja yhden löysin ulkovarastosta. Ehkä se oli talvehtinut siellä.



Tämä on kuitenkin paperista.

Viileä sää ja lämmitetty uuni ovat saaneet kissatkin unisiksi. Leo nukkuu lempipaikallaan tuolilla, kun taas orientit kietoutuvat toisiinsa joko Harun korissa tai isossa korissa.




Näin nukutaan hyvin! Satakoon ulkona vaikka kissoja (!) ja koiria!



Karrkin hortonomi-intoa on yritetty kahlita koristekivillä. Ainakaan se ei enää pääse kaivelemaan multia. Tämä voi ehkä tepsiä.. Karrkilla on kyllä sellainen syyllinen ilme, kun sen ehättää kukkaruukusta. Kyllä se tietää tekevänsä väärin.



Mitäs kummaa on tässä kuvassa? Huomaako kukaan?



Jaakolla on viiksentyngät! Karrkin tulo on muuttanut sen verran poikien laumaa, että Jaakko ei enää anna Leon purra viiksiään pois. Kyllä ne vielä läheisiä ovat, mutta pieni rako on tullut rakkauteen. Toisaalta Leo on saanut Karrkista juoksukumppanin. Näillä kissoille menee hyvin yhteen. Karrkki on pikku peto, jolle aikuiset antavat paljon anteeksi.

Mutta kesä tulee vielä kaikille. Aurinko paistaa, ruoho kasvaa ja pääskyset kirskuvat.



Elämä on ihmeellistä.